Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Chiméne
Bavard
chimene.bavard@ess.fi

Esalainen

Mikä on ollut työurasi noloin tai hassuin hetki?

Juttukeikoilla voi sattua erikoisia asioita. Toissa viikolla pääsin tai jouduin kahdesti tilanteeseen, jossa haastateltavat alkoivatkin yllättäen haastatella minua. Ei auttanut muu kuin laittaa kiltisti kynä ja paperit kassiin ja vaihtaa roolia.

Ensimmäiseksi minua halusivat tentata pienet, sysmäläiset partiolaiset. Sudenpennut saivat ansiostani suoritettua pakollisen toimittaja-osuuden, johon kuuluu tutustuminen lehden tekemiseen, oman lehden tekeminen tai toimittajan haastattelu.

Sudenpentujen kysymykset yllättivät monipuolisuudellaan. Minulta tivattiin muun muassa lemmikkieläimistä, väreistä, lempimuodoista (kolmio, neliö vai ympyrä), iästä ja koulutuksesta sekä toimittajan työn parhaista puolista.

Haastattelu sujui leppoisasti, vaikka vastauksiani ylös kirjannut antoi palautetta liian nopeasta puhetyylistäni. Tiedän tunteen.

Seuraavaksi päädyin yllättävään tenttiin sunnuntaina Wellamo-opiston ja Multi Cultin kielikahvilassa. Olin juuri saanut tehtyä englanniksi keskustelleiden pöydässä haastattelut valmiiksi, kun keskustelunvetäjä ilmoitti, että nyt he haluavat kysellä minulta. Pakko myöntää, että aivoissa kuuluu ihan erilaista surinaa, kun joutuu keskittymään kysymyksiin ja miettimään napakoita ja kiinnostavia vastauksia. Haastateltavana oleminen ei ole todellakaan helppoa. Suomeksi tai englanniksi.

Sain taas kertoa koulutuksestani, edellisistä työpaikoistani, millaisia juttuja tykkään tehdä ja mikä minulle on toimittajan työssä tärkeintä. Muutamissa kysymyksissä huomasin, että ihmisillä on erikoisia käsityksiä ammatistamme. Minulta esimerkiksi kysyttiin, kuinka paljon esimieheni voi ennalta määrätä juttujen näkökulmia tai muokata valmista juttua.

Oli ihana vastata, että saamme kirjoittaa jutut ihan niin kuin asiat ovat. Kysymyksiä ja lukijoita palvelevia näkökulmia mietitään toki yhdessä ennakkoon, mutta se ei saa rajoittaa sitä, mistä jutussa on oikeasti kyse.

Molemmat hyvin erilaiset porukat kysyivät minulta yhden saman kysymyksen: mikä on ollut nolointa tai hassuinta, mitä sinulle on työssäsi tapahtunut?

Tähän minulla on ollut hyvä vastaus jo 15 vuotta. Olen kerran onnistunut tekemään pitkähkön puhelinhaastattelun täysin väärän ihmisen kanssa tajuamatta sitä koko puhelun aikana. Olin tekemässä vuoden viimeisenä päivänä soittokierrosta kaikille lehden levikkialueen kunnanjohtajille. Kyselin heiltä menneen vuoden tärkeimpiä saavutuksia ja tulevan vuoden odotuksia.

Näppäilin vahingossa yhden numeron väärin ja soitin erään kunnanjohtajan sijaan naapurikaupungissa asuvalle puhallinmuusikolle. Hän vastaili kiltisti kaikkiin kysymyksiini, mutta oli sen verran hämmentynyt, että epäilin kunnanjohtajan olevan humalassa. Tajusin virheeni vasta kuunneltuani nauhan ja soitin oikealle ihmiselle. Nykyään jutulle voi jo nauraa, mutta silloin nolotti monta päivää.

Haastateltavien minulle esittämät kysymykset olivat sen verran hyviä, että aion napata niistä muutaman käyttöön. Eli varautukaa kertomaan lempimuodoistanne ja paljastamaan noloimmat mokailunne.

Chiméne Bavard
chimene.bavard@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi