Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Hanna
Myyrä
hanna.myyra@ess.fi

Esalainen

Kirjeiden mukana katoaa historiaa

Toimitukseen tulee välillä käsin kirjoitettuja, postin kautta lähetettyjä kirjeitä, mutta muuten niitä ei juuri näe. Edellisen kerran olen saanut ihan oikean kirjeen reilut kaksi vuotta sitten, kun tapettikaupassa töissä ollut ystäväni halusi lähettää minulle mallin kauniista tapetista. Samaan kuoreen hän kirjoitti kirjeen omin käsin.

Tapaus jäi mieleen, koska se oli niin poikkeuksellista enkä vastaavaa muista. Vielä 1980-luvulla kirjeitä tuli kirjoitettua silloin tällöin tutuille, jotka asuivat joko pysyvästi tai väliaikaisesti maan rajojen ulkopuolella. Samoin tuli kirjoitetuksi kirjeitä taajaan, kun vietin lukion jälkeen talven Englannissa.

Etenkin ulkomaan puhelut olivat siihen aikaan kalliita, joten kuulumiset vaihdettiin mieluiten postitse. Kortteja totta kai lähetettiin vielä 1990-luvulla ulkomaan reissuilta, mutta ennen kaikkea kamerakännyköiden ja sosiaalisen median keksimisen jälkeen sekin jäi.

Sähköposti ja nopeat viestimet ovat ajaneet kirjepostin ohi, mikä näkyy muun muassa siinä, että posti on joutunut karsimaan ja hidastamaan palveluitaan.

Ennen tavallinen kirje saattoi saapua perille päivässä, kun siihen nykyisin menee viikko. Sitä paitsi paperisena kulkee vain enimmäkseen virallisia dokumentteja, jotka eivät lämmitä samoin kuin kirjeet aikanaan.

Kirjeet ovat olleet historian tutkijoille verratonta lähdemateriaalia. Monet merkkihenkilöt tallettivat kirjeensä, ja kirjeenvaihtoa tutkimalla on pystytty avaamaan tapahtumia toisella tavalla kuin pelkästään virallisista dokumenteista.

Miten tämän käy sähköpostiaikana? Ehkä jotkut kopioivat merkittävimmät viestinsä kansioon jälkipolville löydettäviksi, mutta aika iso pala ainakin henkilöhistoriaa katoaa samalla, kun sähköpostitunnukset lakkaavat toimimasta.

Itselläni on pahvilootallinen kirjeitä tallella lapsuudesta asti, mutta ne eivät valota historian kulkua millään tavalla, vaan olen säilyttänyt ne lähinnä siksi, että niitä voi olla vanhoilla päivillään vielä mukavaa lukea.

Suomalaisille postin kulku on muutoksesta huolimatta tär­keää. Uutissuomalaisen tekemän kyselyn perusteella yli puolet haluaisi joko pitää päivät nykyisellään tai lisätä niiden määrää. Nykyisin postia jaetaan kolmena tai neljänä päivänä viikossa. Postinkulun säännöllisyyttä arvostavat etenkin ikäryhmät, joiden elämässä paperipostilla on ollut merkitystä.

Kyselyyn vastanneet tosin saattoivat ottaa samalla kantaa myös lehdenjakeluun niillä alueilla, joissa jakelusta vastaa pääosin Posti.

Sähköposti on monessa mielessä loistava väline. Etenkin työelämässä on mahdotonta kuvitella, miten ilman sitä pärjättäisiin. Kun sähköposti yleistyi, sitä tuli käytettyä nykyistä enemmän myös henkilökohtaisten viestien välittämiseen, kirjeisiin. Nykyisin yhteydenpito hoituu melkein pääsääntöisesti WhatsAppilla.

Joskus kuitenkin kaipaa sitä, että saisi kirjeen, jossa kirjoittaja pohtii tai kuvaa asioita laajemmin kuin pikaviestimissä, joissa viestiminen on enemmänkin kirjallista juttelua. Oikea kirjeenvaihtokaveri voisi olla aarre.

Lue myös: Kommentti: Postin toimitusjohtaja Malinen kompastui golf-palloon
Hanna Myyrä
hanna.myyra@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi