Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Markus
Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi

Esalainen

Hiljaisuus on valttia puolivallattomillakin

Amerikkalainen lauluyhtye The Four Seasons teki 55 vuotta sitten kerrassaan mainion kappaleen, jota kuulee tänäkin päivänä taajaan eri radiokanavilla. Kappale julkaistiin vuonna 1964 listaykköseksi kivunneen Rag Doll -levyn B-puolella.

Varsinaisen suosion biisille toi siitä muutamaa vuotta myöhemmin tehty uusinto, hieman lyhyempi­ brittiläisen The Tremeloesin versio. Arvostetulla Bill­boardin listalla se ylsi 11. suosituimmaksi kappaleeksi Yhdysvalloissa.

Samaan aikaan kun Tremeloes pokkaili palkintoja menestys­teoksestaan, kaksi nuorta miestä eli nuoruuttaan. Pari viikkoa kappaleen julkaisusta toinen heistä asetti ylioppilaslakin päähänsä Salon yhteislyseon juhlasalissa ja jatkoi siitä Turun yliopistoon oikeustieteen opintojen pariin.

Toinen heistä, pari vuotta vanhempi, puolestaan opiskeli jo Pennsylvanian yliopiston arvostetussa Ivy League -yliopistossa, jossa hän suoritti taloustieteen alemman korkeakoulututkinnon.

Rohkenen olla varma, että kumpikaan näistä kahdesta nuoresta, aktiivisessa opiskeluiässä olleesta miehestä ei voinut välttyä kuulemasta tuota pehmeää kappaletta yhä uudestaan ja uudestaan. 1960-luvun lopulla se ei ollut enää levyn B-puoli vaan huippusuosittu hitti. On jopa epäiltävissä, että tarttuva melodia ja helpot sanat jäivät näidenkin nuorukaisten päähän pyörimään; saattoivatpa he jossakin tilanteessa vähän hyräilläkin sitä.

Opiskelujen jälkeen miesten urat etenivät eri suuntiin. Juristiksi valmistunut suomalainen pyöritti ensin lakimiestoimistoaan ja ryhtyi nelikymppisenä poliitikoksi. Sittemmin hän teki uraa myös Euroopassa.

Amerikkalainen puolestaan seurasi isänsä jalanjälkiä kiinteistöbisneksiin. Hän oli kovan luokan liikemies, energinen, puhelias ja verkottunut. Aika oli otollinen, sillä tonttimaan arvo Manhattanilla nousi nopeasti. Vaurautta kertyi.

Aikaa kului ja myös amerikkalainenkin kiinnostui politiikasta. Lopulta kävi niin, että molemmat olivat samoissa hommissa. Suomalainen aloitti vuonna 2012, amerikkalainen viisi vuotta myöhemmin. Ladut ristesivät.

Tapaamisia on ollut vuosittain, viimeisin tällä viikolla amerikkalaisen luona. Hän luonnollisesti toimi isäntänä ja ainakin median edessä hoiti kohteliaasti myös valtaosan puhumisesta.

Suomalainen istui vieressä vaiti ja kuunteli.

Suomalaisilla ja amerikkalaisilla on onneksi se pieni ero, että jos emme keksi yhtään mitään sanottavaa, niin meidän ei tarvitse sanoa yhtään mitään. Amerikkalaisten taas on pakko. Siellä opetetaan jo koulussa, että sillä, mitä sanot, on kymmenesosan merkitys siihen verrattuna, miten sanot. Pääasia että puhetta tulee.

Yllättäen amerikkalaiset kuitenkin arvostivat suomalaisen viileyttä istua vieressä hiljaa, kun toinen mesoaa kuin raskaan sarjan nyrkkeilykehässä. Robert de Niron kaltaiset kuuluisuudet noteerasivat ja kommentoivat Twitterissä sitä, kuinka suomalainen rauhallisesti ohjasi kädellään virkaveljensä käden pois polveltaan.

Jaa se kappale? Silence is Golden, vaikeneminen on kultaa.

Taisi Saulilla jäädä silloin opiskeluvuosina Donaldia paremmin sanat mieleen.

Markus Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi