Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Vili
Uuskallio
@ViliUuskallio vili.uuskallio@ess.fi

Esalainen

Maalit, jotka siirsivät mannerlaattoja - ja järisyttävimmät ovat vasta tulossa

Syyskuussa tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Lahden Pelicans aloitti taipaleensa jääkiekon SM-liigassa. Turkoosi matka on ollut hetkittäin kivikkoinen, usein toiveikas ja joskus juhlavakin.

Merkkipaalun kunniaksi on paikallaan muistella kaikkein hekumallisimpia hetkiä kahden vuosikymmenen ajalta. Oman joukkueen maali tuntuu aina ihanalta, parhaimmillaan paremmalta kuin lähes mikään muu.

Silloin maali tosin menee ikään kuin hukkaan, kun kyseessä on lohdutuskavennus jo ratkenneessa pelissä. Sitten ovat ne maalit, jotka siirtävät mannerlaattoja, maalien crème de la crème, joita muistellaan liikutuksen vallassa vielä vuosikymmenten jälkeenkin.

Maaliskuussa 2002 Pelicansin puolivälierävastustajana oli TPS. Ensimmäinen kotiottelu edennyt toiseen jatkoerään tilanteessa 4–4.

Aivan yllättäen kuin taikaiskusta Tepsin kanadalaispuolustaja Chris Joseph pyllähti takalistolleen alimpana pelaajana. Kaksi turkoosipaitaa oli yhtäkkiä vastakkain maalivahti Antero Niittymäen kanssa.

Toni Koivunen veivasi kiekon ylänurkkaan ajassa 93.47, ratkaisi Pelicansille seurahistorian ensimmäisen playoff-otteluvoiton ja sai Lahden täpötäyden jäähallin euforian valtaan. Seuraavan ottelun Pelicans hävisi Turussa kiistanalaisten vaiheiden jälkeen, ja ottelusarja kääntyi Tepsille.

Keväällä 2009 Pelicans pelasi niin sanotuissa säälipleijareissa Ilvestä vastaan. Ratkaiseva kolmas ottelu pelattiin Tampereella. Ilves hallitsi varsinaisella peliajalla, mutta ottelu eteni jatkoerään tilanteessa 2–2.

Tuon kevään komeetta Arsi Piispanen nappasi kiekon Ilveksen päädyssä, käänsi puukäsilaituri Olli Julkuselle, jonka ranneveto upposi Hannu Toivosen vartioiman maalin etunurkkaan ajassa 74.31. Todistin voittoa Hakametsässä, joten kuulin vasta jälkikäteen selostaja Ili Varmavuon tunteikkaan hehkutuksen, jossa ”iso mies itkee”.

Hopeakevät 2012 tuotti tukuittain ihania maaleja. Itse nostaisin legendaaristen osumien kastiin kaikki Pelicansin maalit Kärppiä vastaan pelatun puolivälieräsarjan 5.–7. otteluissa. Kärpät johti sarjaa jo 3–1, mutta puolustaja Jan Latvala piti viitosottelun hattutempullaan toiveita yllä. 

Oulussa Pelicans nousi 2–0 -tappioasemasta jatkoerävoittoon. Ratkaisevan 3–4-maalin iski Radek Smolenak.

Edessä oli tarunhohtoinen Game 7, jossa Pelicans teki lahtelaista kiekkohistoriaa nousemalla ensimmäistä kertaa SM-liigan mitalipeleihin.

Latvala ampui johtomaalin avaus­erän puolivälissä. Vili Sopanen pommitti Lämärin puoleiseen päätyyn 2–0, ja Smolenak viimeisteli läpiajosta 3–0-osuman. Kärpät tuli vielä maalin päähän ja sai aikaan kauhistuttavan loppuhässäkän. Pelicans kesti. Ottelun jälkeinen valtaisa helpotus ja onnen tunne eivät unohdu ikinä.

Pelicansin viimeisimmän maalien maalin laukoi Helsingin Nordenskiöldinkadun hallissa puolustaja Juha Leimu esiplayoff-sarjassa keväällä 2014. Lahtelaisjoukkue eteni jatkoerämaalilla puolivälieriin, lähetti HIFK:n kesälomille ja päätti Ville Peltosen pelaajauran.

Nämä kaikki muistetaan, mutta järisyttävimmät Pelicans-osumat ovat vasta tulossa. Niin ainakin uskon.

Vili Uuskallio
vili.uuskallio@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi