Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Markus
Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi

Esalainen

Päästökaupasta uusi vetovoimatekijä kunnille?

Viikolla silmiin osui mielenkiintoinen ympäristöuutinen. Lahdessa pääsee seuraamaan omaa liikkumistaan kännykkäsovelluksen avulla. Mitä vähemmän paikasta toiseen siirtyessään ympäristöä kuormittaa, sitä enemmän siitä palkitaan. Paljon kävelevä voi saada esimerkiksi pääsylipun uimahalliin.

Sovellus on syntynyt EU-rahoitteisen CitiCap hankkeen tuloksena. Siinä ovat mukana muun muassa Lahden kaupunki, Lappeenrannan ja Lahden teknillinen yliopisto sekä Lahden ammattikorkeakoulu.

Liikkumisen seuraamisen kännykällä on ajateltu olevan ensimmäinen askel kohti henkilökohtaista päästökauppaa. Perinteisen päästökaupan tarkoituksena on kepillä ja porkkanalla ohjata tehtaita vähäpäästöisempiin ratkaisuihin. Yrityksille jaetaan päästöoikeuksia, joita vastaan ne voivat tuottaa päästöjä. Jos päästöjä tulee enemmän kuin on oikeuksia, niitä joutuu ostamaan rahalla lisää. Jos taas toiminta on viritetty ekologiseksi ja oikeuksia jää yli, niitä voi myydä rahalla muille. Tätä ­oikeuksien välistä ostamista ja myymistä kutsutaan päästökaupaksi, jossa paljon kuluttava kärsii ja säästeliäs ansaitsee. Yksinkertaista. Jatkossa tämä siis koskisi myös ihmisiä.

Ensi vaiheessa kyse on liikkumisesta. Kaupunkioloissa kävely on kannattavinta ja autoilusta kertyy eniten maksettavaa. Autoilussa henkilökohtainen raippa oikein korostuu, koska siitä rankaistaan muutenkin polttoaineveroina.

Parasta olisi tietysti olla liikkumatta lainkaan, mutta yhteiskunnan rattaat voisivat ruostua.

Jotta henkilökohtainen päästökauppa saataisiin oikeudenmukaiseksi, pitäisi kiinnittää huomiota myös asumiseen, lämmitysmuotoon, syömiseen ja vaatetukseen. Kerrostalon tehoneliöissä asuva saisi heti toiseksi eniten pisteitä teltan ja sillanaluksen jälkeen. Ankarimmin kohdeltaisiin niitä, jotka elelevät hulppeasti suorasähköllä kesät talvet lämpiävissä suurissa omakotitaloissa.

Ruokapuolella päästökaupan voittajia olisivat ne, jotka kasvattavat perunansa omassa maassa ja säilövät ne ekologisesti maakellarissa. Maksajan rooli lankeaisi niille, jotka syövät pangatiusta ja punaista lihaa ravintolassa.

Jättipottia päästöoikeuksista olisi siten vaikea saada. Harvalla kerrostaloasukkaalla on omaa perunamaata ja maakellaria, paitsi mökillä, josta pitää tietenkin maksaa toiset päästöoikeudet.

Mitä vaatetukseen tulee, vanha sananparsi olisi taas voimissaan: ”kellä on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä”.

Kuntataloudelle päästökauppa tarkoittaisi uudenlaista ajattelua rakenteisiin ja vetovoimatekijöihin. Kuntavero kytkettäisiin päästökauppaan: mitä enemmän kulutat, sitä enemmän sinua verotetaan ja päinvastoin. Jos kunta rakentaisi puitteet erityisen säästeliääseen elämiseen, se palkittaisiin valtion kassasta isommalla valtionosuudella.

Tämä kannustaisi kuntia miettimään palvelunsa ja rakenteensa niin, että ihmisen hiilijalanjälki jää mahdollisimman pieneksi. Ekologinen kunta olisi edullinen paikka asua ja kaikki haluaisivat muuttaa sinne.

Kutkuttava visio teoriassa, mutta käytännön yhtälössä on vielä pari muuttujaa...

Markus Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi