Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Eeva
Künnap
eeva.kunnap@ess.fi

Esalainen

Kun roistosta kehittyi sankari

Toimittajan urani alussa ei pidetty sopivana, että lehdessä tuodaan esille rikollisia. Sellaiseksi tiedetyistä ei saanut näkyä vilaustakaan edes lehtikuvissa. Nyt on toisin. Rikolliset ovat sankareita, joiden tarinat lävähtävät esille lehdissä, kirjoissa, televisiossa, radiossa, elokuvissa ja tapahtumissa. Ja mitä pahempi rikollinen, sen parempi.

Oletteko nähneet tarinoita epäonnistuneista näpistelijöistä? Sellaisista, jotka tutustuvat ensin myymälässä vartijoihin ja sitten poliiseihin, jotka noutavat näpistäjän asioita selvittämään. Teosta rapsahtaa ehkä sakko. Ette ole nähneet – ainakaan useita. Tai jos olette, ne eivät ole sankaritarinoita.

En moralisoi, sillä luen usein itsekin näitä tarinoita. Ihmettelen vain ja pohdin, mihin päädymme. Tietääkseni verkon pimeistä syövereistä löytyy jo hirmutekoja live-lähetyksinä.

Julkkisrikollisia on paljon, ja tämänkin kirjoituksen myötä he saavat edelleen ansaitsematonta arvonantoa, vaikka tekonsa olisivatkin jo sovittaneet. Tuon esille muutaman tapauksen.

Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio. Mies, josta on tehty kirja ja joka on tehnyt kirjan. Hän on niin televisiosarjan (kirjan pohjalta) pahis kuin keskusteluohjelmien jännittävä vieras. Aarnio on mies, joka kelluu pitkään julkisuuden pinnalla.

Liivijengit. Ei riitä, että kerromme jengeihin liittyvistä rikoksista ja tuomioista, vaan haastatelluksi voi tulla vaikka jengipomo. Hän saa melko kritiikittömästi kertoa, mitä huvittaa. Faktoja on hankala tarkistaa, ehkä vaarallistakin.

Murhaajat, jopa vankilassa istuvat tai istuneet. Heitä on ­useampia. Esimerkiksi otan yhden ruotsalaisen Volkan Ünsalin palkkamurhasta tuomitun. Tekijöistä ainakin Janne Raninen on ­raottanut kaltereita ja saanut ulos omaelämäkertansa Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi ja kirjan Isänä vankilassa. Surma sijoittui Helsingin Vuosaareen, mistä syystä Raninen on ”julkkis” erityisesti Suomessa.

Raninen on myös yksi niistä, jotka esiintyivät elokuussa True Crime -tapahtumassa. Siellä on tietääkseni ollut kertomassa rikoksistaan myös kaksi muuta ”alan miestä”. Henkirikosten uhrien läheiset ry (Huoma) oli järkyttynyt muun muassa tekijöiden aikeista johdattaa kuulijoita rikospaikoille. Siksi tapahtuman ohjelmaa muutettiin (HS).

Vanhempiakin tapauksia on. Jo edesmennyt Matti Volvo-Markkanen tuli tunnetuksi pankkiryöstöstä ja siinä käytetystä autosta. Hän esiintyi mielellään julkisuudessa ja pyrki jopa eduskuntaan. Yhtälailla julkisuutta on halunnut Tillanderin kultakaupan toisena ryöstäjinä tunnettu Aleks Lepajõe. Hän on julkaissut muistelmia, joissa kertoo rikollisesta elämästään.

Tosirikoskirjallisuus, rikokset ja niiden tekijät kiinnostavat. Harmi vain, että uhrien elämä, ja varsinkin kuolema, saa näissä yhteyksissä vähän, jos lainkaan, arvoa. Siksi voi ymmärtää hyvin, miksi Huoma-yhdistys nosti julkisuudessa esille uhrien ja uhrien omaisten tunteet (IL 9.7.2019).

Näissä tunnelmissa osallistun viikonloppuna Dekkarifestivaaleille, mutta yritän muistaa siellä välillä niin fiktiivisiä kuin todellisia uhreja. Heitä riittää.

Eeva Künnap
eeva.kunnap@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi