Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Chimene
Bavard
chimene.bavard@ess.fi

Esalainen

Kutkuttavaa jännitystä vieraan oven takana

Pim-pom. Soitan omakotitalon ovikelloa tai kerrostalon summeria ja vatsanpohjassa tuntuu tuttu kutkutus. Vähän jännittää. En oikeastaan tiedä, kuka kohta avaa oven. Olen taas kutsunut itseni ja valokuvaajan kylään ihmiselle, jonka kanssa en ole puhunut aikaisemmin. Tiedän vain sen, että hänellä on joku tarina kerrottavana ja meillä on noin puolitoista tuntia aikaa haastatteluun ja kuvaukseen.

Ovi aukeaa. Kättelemme. Innokas koira komennetaan toiseen huoneeseen. Huomaan, että haastateltavaakin hermostuttaa. Vaihdamme pari kommenttia säästä ja yritän keventää tunnelmaa. Istahdamme pehmeälle sohvalle tai keittiön pöydän ääreen. Kaivan kuluneesta kangaskassistani kynän ja paperin esiin. Tästä se taas lähtee.

Jännitin henkilöhaastattelujen tekemistä jo opiskeluaikoina, kun harjoittelimme niitä pareittain Jyväskylän yliopistossa. Tuntui oudolta kysellä kurssikaverilta henkilökohtaisia kysymyksiä lapsuudesta ja harrastuksista, mutta samalla opimme toisistamme paljon uutta.

Meille korostettiin, että henkilöhaastattelussa pitää olla joku näkökulma, joka tulee tiedostaa jo kysymyksiä suunniteltaessa. Kysymykset neuvottiin esittämään loogisessa järjestyksessä ja niiden pitäisi olla niin avoimia, että niistä poikisi helposti jatkokysymyksiä. Liikkeelle kannattaa ehdottomasti lähteä mukavilla kysymyksillä, ettei haastateltava mene heti kipsiin.

Näistä opeista on ollut paljon hyötyä, mutta lähes joka keikalla suunnitelmat ovat menneet ainakin osittain uusiksi. Joskus käy niin, ettei haastateltava halua puhua sovitusta aiheesta montaa sanaa. Yleisempää on se, että hänestä paljastuu jokin aivan uusi puoli, josta syntyy mielenkiintoisia keskustelupolkuja. Omakustannekirjan julkaisseella naisella on kaapissaan yli 250 paria korkokenkiä eikä yhtään tennareita. Varhaisjakelija kuvailee eläväisesti aamutunneilla tapaamiaan sanomalehden odottelijoita. Pappi muistelee avoimesti, miten rankkaa vauvan imettäminen välillä oli.

Mistään ei saa häkeltyä, kirjoitan vain lauseita paperille.

Kuuntelin hiljattain Ylen toimittajan Olli Seurin Avoin kysymys -podcastin, jossa hän jututti tv:stäkin tuttua Maria Veitolaa. Monessa mukana ollut Veitola kertoo mielenkiintoisessa ohjelmassa omia ajatuksiaan hyvästä henkilöhaastattelusta. Hän nostaa suositun Yökylässä-sarjan tärkeimmiksi asiaksi ajan. Siinä missä minä haastattelen yleensä ihmistä noin tunnin, Veitola menee julkkisten kotiin vuorokaudeksi. Kuvamateriaalia kertyy jokaiseen jaksoon yli kymmenen tuntia, josta editoidaan televisioon 42 minuutin ohjelma. Se on rajua tiivistämistä, mutta Veitolan mukaan mitään ei ole lavastettu, kaikki on totta.

Toinen Veitolalle tärkeä teema on luottamus, jota ei saa koskaan rikkoa. Haastateltavan kanssa voi olla eri mieltä, mutta häntä ei saa loukata tai nolata. Sen vuoksi Veitola on jättänyt joskus jopa tiettyjä kysymyksiä kysymättä.

Luottamus ja kunnioitus ovat mielessä myös minulla ja valokuvaajalla, kun alamme keikan jälkeen purkaa materiaalia juttua varten. Ilman ansaittua luottamusta meitä tuskin kutsuttaisiin enää kenenkään kotiin.

Chimene Bavard
chimene.bavard@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi