Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Esalainen

Huumeissa ei ole vain hampaaton hampuusi

Toimitukseen on viime aikoina annettu runsaasti vinkkejä siitä, kuinka huumeiden käyttäjät piikittävät itseään täysin avoimesti Lahden keskustan kaduilla. Tai miten kukakin nyt on annoksensa halunnut nauttia. Myös silminnäkijähavaintoja huumekaupasta kadunkulmassa on kerrottu. Joku oli nähnyt jonkun antavan toiselle lenkkitossut, keskellä katua. Kyllä siinä huumekauppa oli käynnissä, ihan varmasti!

En väitä, etteikö Lahdessa käytäisi huumekauppaa vilkkaalla kauppakeskuksen käytävällä tai missä vain. Hämeen poliisi on vahvistanut, että näin todella tapahtuu. Ja varmasti ainakin useimmat havainnot huumeita käyttävistä kaupunkilaisista pitävät paikkansa. Mutta minua vaivaa huumekeskustelussa se, että kaikki huumeidenkäyttäjät halutaan nähdä likaisina, yhteiskunnasta syrjäytyneinä ja kadulla nukkuvina raukkoina.
 

Aivan tavalliset, töissä käyvät ihmiset saattavat istua työpöytänsä takana hiukset kammattuina, valkoinen paita silitettynä ja ahkeran oloisina, vaikka tosiasiassa heidän vauhtiaan edesauttaa nimenomaan vauhti. Myös opiskelijapiireissä käytetään amfetamiinia ja muita piristäviä huumeita, että jaksetaan. Jo puolet kiinni jäävistä rattijuopoista on huumekuskeja. Kuten kollega totesi, ei Lahden jäteveden huumepitoisuus synny vain Kirkkopuiston kavereiden voimin.

Vaikka monet haluavat nähdä huumeita käyttävät geeniperimänsä ohjaamina avuttomina parkoina, on huumeiden käyttö monille valinta, joka on tehty selvin päin. Toiset saavat pidettyä käyttönsä hallinnassa paremmin kuin toiset. Mutta harva tietää, kumpaan porukkaan kuuluu, ennen kuin kokeilee, joten käyttöä en halua kenellekään suositella. En, vaikka jotkut haluavat dekriminalisoida kovemmat huumeet Suomessakin.
 

Säälivä ja uhri-sanaa viljelevä huumekeskustelu ei vie dialogia eteenpäin. Ei liioin kauhistelukaan. Osa ihmisistä tykkää huumeista ja niiden vaikutuksesta, eikä edes halua lopettaa niiden käyttöä. Jos hyväksymme tämän, ehkä löydämme nämä ihmiset ajoissa. Koska kovin usein on niin, että varsinkin kovien huumeiden käytöstä aiheutuu yksilölle ja etenkin läheisille murhetta ennemmin tai myöhemmin.

En haluaisi huumeiden käytön yleistyvän ­perusperjantaiksi, koska en halua kannattaa yhteiskuntaa, jossa ihannoidaan robotin lailla jaksavaa ihmistä. Enkä sellaista yhteiskuntaa, jossa ihmiset kokevat päihteiden olevan ainoa lääke henkiseen tuskaan ja kipuun. Enkä halua koskaan saada puhelua, jossa kerrotaan lapseni kuolleen ”harmittomaksi luultuun bilehuumeeseen”.
 

Myönnän, että koen olevani avuton ilmiön edessä. En usko, että estän yhtäkään huumeongelmaa tai -kuolemaa, vaikka kirjoittaisin aiheesta kymmenen juttua päivässä.

Minua myös suututtaa – kaikilla meillä on täällä välillä vaikeaa, eivätkä kaikki silti valitse päihteitä lääkkeeksi. En halua silitellä huumeiden käyttäjien päätä, mutta valkokauluskäyttäjien soisi puhuvan motiiveistaan ilman pelkoa potkuista tai jätetyksi tulemisesta. Vain siten ymmärrys aiheesta voi lisääntyä.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi