Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Terhi
Säynäjärvi
terhi.saynajarvi@ess.fi

Esalainen

Lisää, lisää ja lisää – ahneuden kulttuurissa

82 tuhatta euroa kuukaudessa, käteen noin 40 000 euroa. Postin toimitusjohtaja Heikki Malinen tienaa kuukaudessa nettona suunnilleen saman verran kuin keskivertopalkansaaja vuodessa, bruttona. Kun keskimääräisistä eli 3 500 euron kuukausituloista vähennetään vielä verot ja muut lakisääteiset maksut, ero Malisen hyväksi kasvaa.

Tämän viikon uutiskohu on itseoikeutetusti pyörinyt Postin johdon palkitsemisessa ja yhtiön aikeissa leikata 700 työntekijän palkkoja jopa 30–50 prosenttia. Palkanalennus kuulostaa järkyttävältä, koska postityöntekijän keskipalkka kuukaudessa on Oikotien palkkavertailu-palvelun mukaan noin 2 100 euroa. Jos tällaisesta summasta leikataan, ei ole vaikea ennustaa, että ihmiset hakeutuvat muihin töihin tai joutuvat elämään entistä enemmän sosiaaliturvan varassa.

Hyvä palkka ja bonukset ovat oiva keino kirittää ihmisiä ja yhtiöitä parempiin suorituksiin. Hyvää tulosta voi tehdä monella tavalla. Tämän viikon kohun perusteella näyttää siltä, että Postissa siihen pyritään ainakin työntekijöiden – iskulauseissa yrityksen tärkeimmän voimavaran –  palkkoja leikkaamalla.

Postissa on noudatettu valtionyhtiöiden palkitsemisohjetta, jonka mukaan Posti rinnastetaan pörssiyhtiöihin. Pääministerinä ollessaan Juha Sipilä (kesk.) piti mahdollisena, että Postista tulee pörssiyhtiö – nykyhallituksen aikana tästä ei ole puhuttu.

Kun posti kerran ei ole pörssiyhtiö, voi ihmetellä, miksi Postin toimitusjohtajaa palkitaan kuten pörssiyhtiöiden pomoja. Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Sirpa Paatero (sd.) onkin nyt pyytänyt Postin hallitukselta uutta linjausta palkkioista.

Kaikissa yhtiöissä, myös valtion ja kuntien omistamissa, hallituksen tärkeä tehtävä on asettaa tavoitteet ja toimia, jos mennään metsään. Lehdistön tärkeä rooli taas on valvoa julkisten yhtiöiden toimia – myös palkkioita. Kohut pitävät toivottavasti yllä kohtuullisuutta. Ahneus voi sokaista viisaimmankin.

Ehkä olisi syytä myös pohtia, olemmeko synnyttäneet kulttuurin, jossa on aivan normaalia vaatia aina suurempia ja suurempia palkkioita ja bonuksia hyvän palkan päälle.

Kun mammuttituloista kohistaan, moni peruspalkollinen varmasti miettii, miten isot rahat vaikuttavat elämään. Mitä tapahtuisi, jos itse saisi niin isoa palkkaa, että omat ja läheisten luksustarpeetkin tulisi tyydytettyä nopeasti. Mikä motivoisi työntekoon, jos kasassa olisi jo niin paljon, että omaisuuden tuotoillakin voisi elää? Tässä kohtaa ihmiset varmasti eroavat toisistaan. Jotkut jatkaisivat intohimosta työhön, toiset siirtyisivät harrastusten pariin ja nauttisivat taloudellisesta riippumattomuudesta.

Kaikille mikään mammona maailmassa ei sellaisenaan riitä. Vaurauden saavutettuaan vallanhimoisimmat saattavat pyrkiä politiikkaan – ja tulevat toisinaan valituiksi jopa maailman johtaviin pesteihin.

Yhdistelmä voi olla pelottava silloin, jos johtajan ideologia on yltiöpäinen ja riitaa lietsova. Rikkaan johtajan kun ei tarvitse miettiä ainakaan suosion laskun taloudellisia tappioita.

Terhi Säynäjärvi
terhi.saynajarvi@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi