Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Ruska
Paronen
ruska.paronen@ess.fi

Esalainen

Kun kannabis kuivui taloni kuivausrummussa

Vietin taannoin villin yön päihtynyttä pyörävarasta jahdaten. Hämärän tullen huumeita käyttävä naapurini polkaisi tiehensä talouteeni kuuluvalla polkupyörällä. Soitin poliisille ja lähdin omalla autollani varkaan perään. Sain kuin sainkin pyörävarkaan itse kiinni ja kulkupelini takaisin.

Puuttumatta siihen, että naapurissani asuvaa pariskuntaa tuntuu olevan liki mahdotonta häätää, he ovat aiheuttaneet paljon harmia koko taloyhtiölle. Ensin he bilettivät yöt pitkänään ja porraskäytävä oli kannabiksen katkuinen. Sitten häkkivarastoista alkoi hävitä tavaraa, roskikset täyttyivät huumeruiskuista ja pyöriä alkoi kadota varastoista ja tuntemattomia pyöriä ilmestyä varastoon. Myös taloyhtiömme kuivausrumpua käytettiin kannabiksen kuivaamiseen.
 

Kesän mittainen jännitysnäytelmä on saanut minut pohtimaan, miten tällaisia päihdeongelmaisia, noin parikymppisiä varkaanalkuja voidaan auttaa – vai voidaanko mitenkään. Ainakaan sakkopino ei heitä auta, sillä nekin päätyvät avaamattomina roskikseen ruiskujen ohella.

Vuodesta 2021 sakon muuntorangaistuksen käyttö laajenee Suomessa siten, että toistuvasti samankaltaisiin rikkomuksiin syyllistyneen henkilön sakko voidaan tietyissä tapauksissa muuntaa vankeudeksi.

Ylen artikkelissa kriminaalihuollon tukisäätiön toimitusjohtaja Sanna Sunikka lyttää kuitenkin sakon muuntorangaistusta tehottomana keinona juuri päihdeongelmaisten kohdalla, sillä päihdekuntoutus on hankalaa vankilasta käsin.

Vielä 2000-luvulla Suomessa valmisteltiin sakkovangeille niin sanottua sopimushoitoseuraamusta, jossa vankilan sijasta sakkovanki olisi lähetetty päihdehoitolaitokseen. Uudistus kaatui kuitenkin valtion ja kuntien rahoituskysymyksiin.
 

Suomessa huumeriippuvuuden hoitaminen on lähestulkoon aina vapaaehtoista. Pakottaminen on myös turhaa, sillä pysyvä muutos syntyy vain henkilön omasta tahdosta. A-klinikkasäätiön Päihdelinkki-verkkopalvelun mukaan huumeongelmaan liittyy terveysuhkien ohella runsaasti sosiaalisia vaikeuksia, joiden käsittelyyn tarvitaan moniammatillista yhteistyötä.

Kyseessä on pitkäjänteinen prosessi, johon monen ongelmakäyttäjän rahkeet eivät riitä.

Myös yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ja käytännöissä on parantamisen varaa. A-klinikkasäätiön tietoiskussa todetaan, että suomalainen yhteiskunta sietää huonosti erilaisuutta, joka osaltaan vaikeuttaa päihteiden ongelmakäyttäjien osallisuuden kokemusten syntymistä ja laajemmin osallistumista. Tutkitusti osallisuus, kuten työ, opiskelu ja ystävyyssuhteet auttavat ihmisiä pysymään kaidalla tiellä.
 

Saisiko nuori aikuinen enemmän voimia hakeutua hoitoon, jos me yhteiskuntana suhtautuisimme huumeriippuvuudesta toipuviin ihmisiin rakentavammin, esimerkiksi parantamalla osatyökykyisten työmahdollisuuksia ja tukemalla riippuvuudesta parantuvien ihmisten osallisuutta jo hoidon aikana? Mielestäni ylipäätään onnistumisen polkuja pitäisi tarjota enemmän ja niiden pitäisi olla näkyvämpiä.

Ruska Paronen
ruska.paronen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi