Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Esalainen

Umpivihreä paatos sotii ekotekoja vastaan

Kuluttajille on tänä päivänä kovin helppo myydä tuotteita ekologisuuden nimissä, koska ainakin tiedostavilla ihmisillä on kova tarve ostaa itselleen puhdas omatunto. Sanon näin, koska tuntuu siltä, että emme kyseenalaista tuotteiden vihreyttä tarpeeksi, vaan mikä tahansa eko-etuliitteellä myytävä voi saada meidät tekemään ostopäätöksen.

Yksi hyvä esimerkki tästä on sähköauto. Polttomoottorivihansa äärimmilleen lietsoneet meuhkaavat sokein silmin bensiini- ja dieselautojen pahuudesta, vaikka kuka tahansa pystyy googlettamaan tietoa siitä, millä tavoin sähköautojen ja varsinkin niiden tarvitsemien akkujen valmistus kuormittaa ympäristöä. On laskettu, että sähköauton akun valmistus vastaa yhdeksän vuoden ajoja dieselautolla. Kun tähän ynnää sen, että nykytekniikalla akut joutuu vaihtamaan ainakin kerran auton käyttöiän aikana, ei sähköauto enää niin ekologinen vaihtoehto olekaan.

Myös polttoaineet ovat kehittyneet, ja valmistajilla on tarjota esimerkiksi ympäristöystävällistä dieseliä. Mutta vihersokeat halua­vat nähdä vain oman totuutensa.

Ihan kaikkien olisi hyvä muistaa, että henkilöautojen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on 9 prosenttia. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvat maailman CO2-päästöt ovat noin 32 gigatonnia. Suomen osuus siitä on 0,14 prosenttia eli runsaan promillen luokkaa.

Mistä sitten kaivaa luotettavaa tietoa vihreydestä? Kysymys on visainen, koska tutkimuksia tulee joka tuutista, ja nekin pitäisi muistaa asettaa viitekehyksiinsä.

Miten tavallinen ihminen osaa erottaa oikean väärästä, kun edes tutkijat eivät pääse yksimielisyyteen esimerkiksi biohajoavan muovikassin maatumisesta?

Aran asuntomarkkina-asiantuntija Hannu Ahola toi blogissaan esiin sen, että ”kaikilla tilastoilla on omat rajoitteensa”. Syy tähän voi olla aineistossa, otoksen pienuudessa, laskentamenetelmässä tai inhimillisessä virheessä. Aholan mukaan samaa tilastotietoa voidaan tulkita toisistaan täysin poikkeavilla merkityksillä. Hän antaa esimerkin: ”Suomessa oli lähes 7 000 asunnotonta vuonna 2015” voi kuulostaa pahalta, mutta viesti muuttuu lähes positiiviseksi, kun kerrotaan asunnottomuuden vähentyneen 8 prosenttia vuodessa.

Aina pitää myös muistaa kysyä, kuka tilaston on tehnyt, kuka rahoittanut ja mihin tarkoitukseen. Sanoisin silti, että kun tarpeeksi viitsii kaivaa tietoa, se oikeata ainakin lähentelevä tieto alkaa hahmottua.

Leikitään, että kuluttajalla on tässä vaiheessa tiedossaan tarpeeksi faktaa, jonka turvin astella ostoksille. Mutta entäpä se kuuluisa käytännön järki? Jos muovituote kestää äidiltä tyttärelle ja pidempäänkin, onko ekologista heittää se pois ja ostaa ”ympäristöystävällisestä muovista” valmistettu tuote tilalle?

Onko fiksua ajaa murskaamoon täysin toimiva polttomoottori­auto ja ostaa tilalle uusi auto, jonka valmistamiseen ja Suomeen kuljettamiseen on käytetty hemmetisti luonnonvaroja jo ennen kuin autoa on edes otettu ajoon?

En sano, etteikö meidän kaik­kien pitäisi tehdä ympäristötekoja, mutta toivoisin viherhöyrypäiltä sitä kuuluisaa suhteellisuudentajua.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi