Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Veera
Sinervo
veera.sinervo@ess.fi

Esalainen

Kansalaisten harhauttaminen on poliitikolta pelkkä likainen kikka

"Ennen oli leipää ja sirkushuveja. Nykyään DJ-settejä ja kebabeja", kirjoitti brittilehti The Guardian viime viikonloppuna (10.8.2019), kun kävi ilmi, että Moskovan johto järjestää niin sanottuja harhautusfestivaaleja houkutellakseen nuoria pois poliittisten asioiden ääreltä.

Kymmenet tuhannet ihmiset ovat viimeisten viikonloppujen aikana osallistuneet Moskovassa mielenosoituksiin, joissa kritisoidaan Kremlin pyrkimyksiä estää oppositioehdokkaiden osallistuminen Moskovan kaupunginvaltuuston vaaleihin.

Samaan aikaan kaupunkiin on putkahdellut kuin tyhjästä epäpoliittisia festivaaleja, joiden pääasiallinen tarkoitus on asiantuntijoiden mukaan houkutella mielenosoituksiin skeptisesti ja neutraalisti suhtautuvia ihmisiä pois protestien ja politiikan parista.

Osittain valtiorahoitteinen RT-uutiskanava kertoi, että päivien varoitusajalla järjestetyille festivaaleille on osallistunut jopa yli 300 000 ihmistä – enemmän kuin millekään muulle festivaalille koko Euroopassa. Uskoo ken tahtoo, mutta suosiotakin festivaalilla Guardianin mukaan oli.

Historia ja etenkin poliittinen historia on täynnä tiedon leviämisen mullistavia käännekohtia ja toinen toistaan likaisempia poliittisia kikkoja, joista katkeroituneen roomalaisrunoilija Juvenaliksen lanseeraama leipää ja sirkushuveja, panem et circenses, lienee yksi klassisimmista.

Moskovan tapahtumat ovat juuri sitä: modernia leipää ja sirkushuveja.

Kansalle tarjotaan kebabia ja musaa konfliktien ja mielenosoittajajoukkojen väkivaltaisen suitsinnan sijaan. Itsekin menisin ehkä kebabille, jos olisin tarpeeksi kyllästynyt korruptoituneisiin vaaleihin ja absurdilta kuulostaviin äänestysprosentteihin, jotka eivät voi mitenkään pitää kutiaan.

Istuisin onnellisena piknikillä ja kiskoisin schwarmaa, kun toisella puolella metropolia mellakoitsijat saavat turpaan kommandopipoisilta poliiseilta ja oppositiopoliitikkoja heitetään putkaan viettämään viimeisiä kampanjointiviikkojaan. – Mitä juuri minä sille muka voin?

Yllättävää ei ole se, että valtion edustajat yrittävät ohjata huomiota pois negatiivisista asioista. Niin tehdään joka puolella maailmaa, enemmän tai vähemmän näkyvästi ja väkivaltaisesti.

Pelottavaa on, että taktiikka toimii liiankin hyvin ja sotii täysin demokratian periaatteita vastaan. Jos huomio kiinnitetään tarpeeksi taitaen johonkin muuhun kuin päättäjien tekemisiin ja yhteiskunnan ongelmiin, näkemys siitä, mitä voi vaatia ja mihin pitäisi tarttua, hämärtyy. On vaikea puuttua epäkohtiin, jos ei tiedä mistään mitään. Jos kokee pudonneensa keskustelun ulkopuolelle ja tulleensa väärinymmärretyksi ja ohitetuksi.

Politiikan iljettävin piirre lienee se, miten päätöksenteossa ja julkisessa keskustelussa käytetty kieli on omiaan saamaan asiat kuulostamaan epäselviltä ja tarpeen vaatiessa joko monimutkaisilta tai turhankin yksinkertaisilta. Politiikka on aina ja enenevissä määrin henkilöitynyttä valtapeliä, jota seuratessa helposti unohtuu, että päätökset tehdään kansan mandaatilla. Asiat riitelevät, ja niin riitelevät ihmiset ja heidän kannattajansakin.

Kieli on yksi voimakkaimmista yhteisöllisyyden rakentajista, mutta sillä samalla voimalla voidaan myös repiä meitä erilleen toisistamme. Nykypoliitikon likaisin kikka on turvautua vieraannuttamiseen ja alistamiseen silloin, kun olisi mahdollisuus rehelliseen keskusteluun ja yhteisten päämäärien asettamiseen.

Veera Sinervo
veera.sinervo@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi