Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Janne
Nieminen
janne.nieminen@ess.fi

Esalainen

Opettaja, huomioi muutkin kuin ilmiselvät menestyjät

Kun oppilaitosten lukuvuosi pyörähti käyntiin, heräsi jälleen keskustelu sukupuolten välisistä eroista koulumenestyksessä. Hyvä niin, sillä ongelma on todellinen: suomalaispojat ovat jäämässä tytöistä jälkeen kiihtyvää tahtia, ja esimerkiksi peruskoulun päättötodistuksissa kuilu sukupuolten välillä on jo huomattava. Opetushallitus julkisti viime viikolla suunnitelman poikien tilanteen parantamiseksi. Lääkkeiksi ehdotetaan esimerkiksi miesopettajien määrän kasvattamista etenkin varhaiskasvatuksessa ja alaluokilla.

On tietysti tärkeää, että kaikki sukupuolet ovat mahdollisimman tasaväkisesti edustettuina myös opettajakunnassa. Suhtaudun silti skeptisesti ajatukseen, että olisin itse kokenut valaistumisen nopeammin, jos koulutieni varrelle olisi sattunut useampi miesopettaja. Edustan nimittäin myöhäisherännäisiä, jotka saivat otteen koulunkäynnistä vasta melko myöhään.

Yläasteella ja lukion alussa mielsin opiskelun synonyymiksi raskaalle ja epäkiinnostavalle ulkoa opettelulle. Opinnoissa tulikin loikittua yli matalasta päästä aitaa vain sellaisella pompulla, joka riitti heilauttamaan ruhon riman yli lihasten liikaa rasittumatta. En ollut ikinä opettajanhuoneen murheenkryyni, mutta suuret onnistumisen elämyksetkin olivat harvinaisia. Kun en erottunut hyvässä enkä pahassa, opettajat eivät liiemmin kiinnittäneet suoritutumiseeni huomiota eivätkä antaneet palautetta.

Vasta lukion toisella vuosikurssilla jotakin naksahti pääkopassa ­oikeaan asentoon. Opin sisäistämään kurssikirjojen kokonaisuuksia ja vielä soveltamaan niitä toivotulla tavalla kokeissa. Seurauksena tiettyjen reaaliaineiden arvosanat kääntyivät äkkiä nousuun.

Nousukäyrä olisi saattanut kuitenkin jäädä vaatimattomammaksi, ellei eräs tarkkasilmäinen opettaja olisi alusta asti noteerannut edistysaskeleitani ja puhaltanut lisää myötätuulta purjeisiin. Kun ensimmäistä kertaa ylitin tasoni kurssikokeessa, opettaja jätti tarkastamaansa koepaperiin punakynällä kirjoitetut tsemppiterveiset, joissa hän kehui minulla mielestään olevan hyvä ote esseiden kirjoittajana. Se rohkaisi jatkossa yrittämään entistä lujemmin, sillä siihen asti olin pitänyt itseäni opiskelijana ja kirjoittajana enintään keskinkertaisena.

Lukioaikojen koepapereille saamani palautteet sysäsivät alkuun positiivisen kierteen ja myötävaikuttivat jopa siihen, että rakentelen nyt tekstejä työkseni.

Uskallan olettaa, että kulkemani myöhäisen heräämisen polku on miespuolisille oppilaille melko tavanomainen. Ei ole olemassa taikatemppuja sukupuolten välisen eron kaventamiseen tai siihen, miten pojat saataisiin tehokkaammin kyytiin mukaan. Koulumaailma kaipaa kuitenkin aina opettajia, jotka kohdistavat kannustuksensa ja tukensa muihinkin kuin ilmiselviin menestyjiin.

Jos kutosen oppilas nostaa tasonsa seiskaan tai seiskan oppilas kasiin, suoritus ansaitsee huomion­osoitukset ja kehut siinä missä kympin tytön tai pojan työkin. Piilevän potentiaalin esiin kaivaminen ja oppilaiden oikeaan suuntaan viitoittaminen eivät vaadi opettajalta tietyn sukupuolen kromosomeja, vaan demokraattista asennetta ja tarkkaa katsetta.

Janne Nieminen
janne.nieminen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi