Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Jukka
Airo
jukka.airo@ess.fi

Esalainen

Missä olin kun Lasse kaatui Münchenissä?

Ilmeisesti viimeinen suuri suomalainen kestävyysjuoksija Lasse Virén täytti hiljattain 70 vuotta. Sen kunniaksi Yle esitti dokumentin, jossa aikalaiset valottivat päivänsankarin persoonaa.

Toisin kuin monet huiput, Virén ei höpissyt joutavia vaan antoi jalkojensa puhua puolestaan. Ja tiesi voittavansa siinä missä muut toivoivat voittavansa, kiteytti kilpakumppani Brendan Foster. ”Kunniaan kiedottu arvoitus”, tiivisti puolestaan arvostettu Sports Illustrated 1977 luonnehdintansa Myrskylän mystikosta.

Mansikkana synttärikakun päälle Yle esitti uudelleen kokonaisena ensimmäisen Virénin neljästä olympialaisesta kultajuoksusta, Münchenin kisojen 10 000 metrin kilpailun 3. syyskuuta 1972.

Kyse oli merkittävästä tapahtumasta myös päijäthämäläisittäin, sillä voittoaika 27.38.4 oli paitsi maailmanennätys, myös silloisen SVUL:n Lahden piirin ennätys. Lasse oli siis omia miehiämme, josta myös me Mukkulan yhteiskoulun ekaluokkalaiset klopit osasimme olla seuraavana aamuna kovin ylpeitä.

Yleisurheilun historiaan Münchenin kymppi on jäänyt tunnetuista syistä. Olihan käsittämätöntä, että jostain ”Myrskylaesta” tulee parrakas mies, joka vailla aiempia arvokisameriittejä voittaa kuninkuusmatkalla kultaa rikkoen lyömättömäksi luullun maailmanennätyksen – vaikka kaatuu kesken kisan.

1960-lukulaiset tapaavat kysyä toisiltaan, missä olit kun Kennedy ammuttiin. Meille hieman nuoremmille sama kysymys kuuluu, missä olit kun Lasse kaatui Münchenissä.

Minä poika olin pissalla. Kisa oli silloin vasta lähellä puoliväliä, joten olin kuvitellut, että siinä kohtaa olisi ollut hyvä hetki piipahtaa toiletissa ennen jännittäviä loppuratkaisuja. Kesken toimituksen kuulin olohuoneen puolelta kiljahduksia vanhempieni ja pikkuveljeni todistaessa suurta draamaa.

Vaikka kaatuminen on näytetty uusintana satoja kertoja, minua harmittaa yhä, että missasin sen livenä. Toisaalta kuka muu voi tänäkin päivänä sanoa sekuntien tarkkuudella, moneltako asioi vessassa tuona tiettynä syyskuun sunnuntaina vuonna 1972. Osaltani niin tapahtui Suomen aikaa kello 18.27.38. Kilpailuhan alkoi illalla vartin yli kuusi, ja aikaa oli vierähtänyt tv-ruudun mukaan 12 minuuttia ja 38 sekuntia Virénin kompastuessa tartanin reunaan. Sekuntia myöhemmin hän nousi ylös, ja loppu on historiaa.

Münchenin kympin uusinta oli Yleltä kulttuuriteko, jonka ei toivoisi jäävän siihen. Radiossa Yle on jo ottanut tavakseen esittää urheiluselostusten toivekonsertteja. Miksei saman voisi tehdä myös tv:n puolella? Oman listani kärjessä ovat seuraavat lähetykset ajalta ennen nettiä ja videonauhureita:

1) Kuusysi–KPV jalkapallon SM-sarjan kärkiottelu 12.9.1971. 2) Kiekkoreipas–HIFK jääkiekon SM-liigaa 3.11.1976. 3) Suomi–Tshekkoslovakia lätkän MM-kisoissa 12.4.1974. 4) Innsbruckin olympiakisojen miesten viesti 11.2.1976. 5) Montrealin olympiakisojen maratonjuoksu 31.7.1976.

Ja näistä en halua nähdä Yleltä enää edes välähdystä: Suomi–Unkari, futiksen MM-karsintaa 11.10.1997. Ynnä ne tietyt Ruotsi-ottelut takavuosien lätkäkisoissa.

Jukka Airo
jukka.airo@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi