Pesäpallon erikoisseura Lahden Mailaveikot juhlisti 90-vuotista taivaltaan toissa viikonloppuna Kisapuistossa. Parhaimmillaan pyöreiden vuosien juhlaa todisti yhtäaikaisesti noin 500 kansallislajimme ystävää.

Aurinkoinen hellekeli oli ­omiaan lisäämään yleisön nautinnollista pesiskokemusta. Juhlapelipäivän kruununa niin LMV:n miesten kuin naisten suomensarjajoukkueet nappasivat puhtaat 2–0-voitot omista vastustajistaan.

Itsekin seurasin (ja hikoilin) iloista urheilutapahtumaa paikan päällä läpi pitkän päivän. Kisiksessä vallinnut yhteisöllisyys, ystävällisyys ja sarjatasoon (Suomen kolmanneksi korkein) peilaten myös pelin taso tekivät allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen.

Iloiset ilmeet, pyyteetön talkoohenki, itse leivottujen mokkapalojen kiiltävä pinta sekä pelaajien taidokkaat sisä- ja ulkopelisuoritukset loistivat kilpaa keskelle taivasta parkkeeranneen auringon kanssa.

Pohjanmaan lakeuksien kasvattina ja Itä-Suomen kautta reilut kymmenen vuotta sitten Lahteen rantautuneena pesäpallon ystävänä joudun häpeäkseni myöntämään, että paikallinen lajiherkku oli ennen toissa sunnuntaita jäänyt itseltäni kokematta.

Livenä olen käynyt seuraamassa pelejä sekä Kouvolassa että Hyvinkäällä ja mokkapalojakin olen tunkenut naamariini useamman pellillisen sitten omien junnupesisvuosieni.

Muutama vuorokausi ennen varsinaista juhlapelipäivää törmäsin Kaliforniasta Kisapuistoon pölähtäneeseen pariskuntaan. Mies ja erityisesti nainen olivat todella kiinnostuneita baseballista vaikutteita saaneesta lajistamme.

Mailaveikkojen miesten joukkueen harjoitukset olivat juuri ehtineet alkaa, kun olin jo veistelemässä kaksikolle tarinaa Lauri ”Tahko” Pihkalasta ja siitä, mitä virkaa syöttölautanen näyttelee ”passaajan” edessä.

Joko huono englanninkielentaitoni tai edessämme treenanneet pesäpalloilijat tekivät jenkkinaiseen sen verran suuren vaikutuksen, että hän ilmestyi seuraamaan myös sunnuntain virallista sarjaottelua. Suurimman hämmästyksen hän koki, kun kerroin, että edessämme pelattu peli oli sarjatasolla mitattuna vasta kolmanneksi laadukkainta.

Niin tai näin, pesäpallo ja LMV olivat eittämättä vallanneet paikan hersyvällä naurulla varustetun amerikkalaisleidin sydämestä. Alun perin nainen ja hänen puolisonsa eivät tulleet Lahteen pesiksen perässä, vaan kaupungissa järjestetyn Esperanton maailmankongressin vuoksi.

LMV:n pelaajien, taustahenkilöiden, vapaaehtoisten ja yleisön yhteisöllisyys vakuutti minut (ja ehkä myös kalifornialaiset) siitä, että suomensarja ei ole oikea sarjataso lahtelaiselle pesäpallolle.

Ikärakenteeltaan nuori naisten edustusjoukkue pystyy tulevaisuudessa taistelemaan sarjanoususta, JOS vuosi vuodelta kehittyvät pelaajat pystytään pitämään Lahdessa.

Miesten joukkueelta tulosta voidaan odottaa jo tänä syksynä. Vuosi sitten nousu oli jo lähellä ja karsintapeleissä katsomot tupaten täynnä.

Yleisön kiinnostus, innokkuus ja kannustusvimma kertovat siitä, että ylenemiselle olisi tilausta.