Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Oskari
Valtonen
oskari.valtonen@ess.fi

Esalainen

Miksi kirjoittamisen väheneminen ei huoleta?

Koska olet viimeksi kirjoittanut jotain luovaa?

Itselleni tulee vahvasti mieleen yläaste ja haaste saada konseptipaperi täyteen. Sen jälkeen en muista kirjoittaneeni yhtään tarinaa, runoa tai novellia. En ole ainoa tässä joukossa.

Tilastokeskuksen viimevuotisen vapaa-ajantutkimuksen mukaan kirjoittamisen harrastaminen on vähentynyt. Päiväkirjaa kirjoittaa esimerkiksi vain joka kymmenes suomalainen. 2000-luvun alussa niin teki joka neljäs.

Tutkimuksesta selviää myös, että pitkien tekstien kirjoittaminen ei näytä siirtyneen ollenkaan verkkoon. Vain harva kirjoittaa blogia.

Seuraukset kaiken kirjoittamisen vähenemisestä ovat herättäneet jonkin verran huolta, mutta aihetta ei ole silti tutkittu kovinkaan paljon. Pidän kehityssuuntaa huolestuttavana.
 

Kirjoittamisen siirtyminen sähköiseen muotoon on varmasti yksi vaikuttavista tekijöistä. Teksteihin ei jakseta panostaa ja kirjoittaminen on yksinkertaisesti työlästä.

Esimerkiksi älypuhelimilla kirjoitettaessa pyritään mahdollisimman lyhyisiin ja ytimekkäisiin viesteihin. Tyypillinen vastaus viestiin voi olla vaikkapa vain pelkkä ”Ok, niinpä.” Ei ehkä sitäkään.

Sosiaalisen median päivitykset kirjoitetaan usein myös lyhyiksi. Ajatellaan vaikka Twitterin tiukkoja rajoja.

Sähköistä kirjoittamista haastavat lisäksi jatkuvat kirjoitusvirheet tai puhelimen autocorrect. Kerran kun sormi osuu väärin, niin tekstissä voi joutua palaamaan pitkälle takaisin.

Ääniviestillä on helppo tapa korvata normaali viesti ja puhehaulla google-haku.
 

Suhtautuminen kirjoittamiseen on kehittynyt. Asennemuutos näkyy helposti yhteiskunnallisella tasolla vaikkapa sähköisten ylioppilaskirjoitusten kautta ja opetuksessa.

Keväällä uutisoitiin useita tapauksia, joissa tietotekniset ongelmat haittasivat ja viivyttivät kokeiden aloittamista. Olisin enemmän sähköisten yo-kirjoitusten kannalla, jos ne oikeasti toimisivat niin kuin niiden pitäisi.

Kokelaiden odotuttaminen tuntitolkulla poikkeustapauksissa on typerää. Miksi koetta ei saa kirjoittaa käsin? Kynän ja paperin kanssa ei tule tietoteknisiä ongelmia.

Kun kuulin vuonna 2016, että kaunokirjoituksen opetus kouluissa loppuu, olin tyrmistynyt. Ensiajatukseni oli heti, että päätös vaikuttaa suoraan negatiivisesti ihmisten kirjoitustaitoon.

Kirjoitan itse kaiken käsinkirjoitukseni kaunolla, ja omaksuin kirjoitustyylin vahvasti.
 

Entäs onko kaikki jo kirjoitettu? Omasta mielestäni yleisesti heikentynyt tarinointi näkyy etenkin elokuvien saralla.

Nykyään turvaudutaan entistä enemmän vanhan kierrättämiseen loputtomien uudelleenkäynnistysten ja jatko-osien muodossa. Ei kaikkia aiheita ihan vielä ole koluttu loppuun. Esimerkiksi HBO:n tuoretta Chernobyl-tv-sarjaa on ylistetty maasta taivaaseen.

Lisäksi tuntuu usein siltä, että paukut käytetään efektimässäilyyn mielekkään tarinankerronnan sijaan. Jos käsikirjoitus on kamala, eivät sen paremmin efektit kuin hyvä ohjauskaan pelasta elokuvaa.

Yksilötasolla ilmiöön on haastavaa vaikuttaa. Suhde omaan tekstiin lähtee jokaisesta itsestään.

Oskari Valtonen
oskari.valtonen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi