Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Helmi
Hämäläinen
helmi.hamalainen@ess.fi

Esalainen

Muistisairas karkasi etsimään perhettään

Olin perheeni kanssa ilta-ajelulla, kun kiinnitimme huomiomme pappaan, joka köpötteli aamutossuissaan kohti Hämeenlinnantietä.

Ajoimme ensin ohi, mutta perin hitaasti etenevä harhailija jäi mietityttämään, ja käännyimme takaisin. Pysähtyessämme vanha herra tulikin kyytiimme oikein mielissään.

Pian kävi selväksi, että papan muisti oli kovin hatara. Hän kertoi lähteneensä aamulla vaimonsa vierestä asioille, muttei ollut varma, olisiko vaimo nyt kotosalla.
 

Saavuttuamme kyytiläisen kotipihaan avaimia ei löytynyt pussukasta, josta pappa piti tiukasti kiinni. Naapuri sattui kuitenkin paikalle, ja pääsimme sisään selvittelemään tilannetta.

Pappa oli onnellinen päästyään kotiinsa. Hän esitteli valokuvia perheestään ja arveli vaimon olevan sairaalassa. Saimme puhelimen päähän vanhuksen tyttären, ja kävi ilmi, että hänen isänsä oli karannut hoitokodista.

Pari tuntia aikaisemmin kadonneeksi ilmoitettu pappa oli ottanut hatkat jo toistamiseen samalla viikolla.

Odottelimme siinä tovin, juttelimme ja vaihdoimme kuivaa paitaa päälle. Pian poliisit saapuivat hakemaan karkulaisen hoitokotiin. Pappa kiitteli kädestä pitäen kyydistä, muttei olisi halunnut lähteä omasta kodistaan.
 

Puutteet vanhustenhoidossa osoittavat sosiaali- ja terveys­uudistuksen tarpeen räikeästi. Nykyistä parempi hoito edellyttäisi lisää työntekijöitä. Lääkäreiden ja hoitajien palkkaamiseen tarvittaisiin lisää rahaa, mutta poliitikot ovat sitä mieltä, että oikeastaan rahaa menee jo nyt aivan liikaa.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että palvelut eivät nykyisellään riitä, mutta todelliset ongelmat siintävät vasta tulevaisuudessa. Väestörakenteen muuttuessa Hämeenlinnantien pappa saattaa olla onnekas, kun joku ylipäätään haki hänet takaisin hoivakotiin.

Antti Rinteen (sd.) sote-unelma on, että jokaisesta pidettäisiin huolta, kun omat voimat eivät riitä. Ratkaisu voisi olla teknologia, joka hoitaisi vanhukset edullisesti.

Long Play uutisoi taannoin opioidilaastareiden käytön kolminkertaistumisesta vanhustenhoidossa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kauhukuvassani olen sekava mummu, joka rauhoitetaan kustannustehokkaasti opioideilla. Ja enemmän kuin opioideja pelkään, että minua hoitaa robotti.
 

Yksilöä korostava maailma ajaa ihmiset erilleen, eikä siitä aiheutuvaa kärsimystä korjata hoivaroboteilla. On arvokysymys, että kansalaiset saavat ja ottavat vapaata lastensa hoitamiseen, mutteivät vanhempiensa.

Muistisairas mummi on helppo tuupata hoivakodin keinutuoliin, koska hän istuu siihen paljon paremmin kuin kiireiseen arkeen.

Ehkä joku ottaisi mummin kotiinsa, jos valtio tukisi omaishoitoa tarpeeksi. Samalla tavalla Suomen 100 000 yksinhuoltajaa ja 400 000 yksinäistä voisivat hyötyä yhteisö­asumisesta.

Vielä maatalousyhteiskunnassa yhteisö oli normi. Sittemmin lähipiirin käsite on kaventunut, eikä suvun yhteisasuminen houkuttele.

Hoivakodissa vaimoaan odottavalle papalle se voisi kuitenkin olla lahja. Siinä vaiheessa, kun avaimet, lompakko ja asuinpaikka unohtuvat, löytyy pussukasta silti valokuva perheestä.

Helmi Hämäläinen
helmi.hamalainen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi