Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Juha
Honkonen
juha.honkonen@uutissuomalainen.fi

Esalainen

Saparo suorana metsään – ilman laitteita

Perheemme viettää joka kesä osan lomasta sähköttömällä mökillä. Sehän on nykyihmiselle kuin loikka toiseen ulottuvuuteen. Kun ­lataus loppuu, pädi ei toimi. Eikä sen ykköskorvaaja, puhelin. Milläs sitten pelataan Castle Crushia?

Kotona muksut siirretään välillä mobiililaitteilta lineaarisen eli fossiilisen tv:n ääreen. Vaan eipä näy Pikku Kakkonen eikä ­Galaxy mökillä, johon ei ole vedetty sähköpiuhoja.

Oh no, on pakko keksiä yhteistä tekemistä.

Ulkona menee petankki, uiminen ja tikanheitto, mutta entä huonolla kelillä sisällä? Patjakasan rakenteluun ja siihen hyppelyyn kyllästyy aika nopeasti.

Lapsista vanhempi on sen ikäinen, että mielen homekellarista on voinut kaivaa 1980-luvulla opittuja korttipelejä. Unon säännöt muistuvat heti, mutta miten Maija menikään? Kummastakin pelistä tulee välittömästi hitti, ja revansseja pitää ottaa toisensa perään lukemattomia kertoja. Pokeri sen sijaan ei tunnu iskevän poikaan eikä vaimoon. Yksivuotias hamuaa kaikkien kortteja.

Myös Heitä sikaa -pelistä kehkeytyy yksi kesän suosikeista. Viisivuotias hykertelee säännöissä kerrotulle pelin ikiaikaiselle esikuvalle, jossa viskottiin oikeaa possua: “Yksi peli saattoi kestää kuusi päivää. Tämä johtui siitä, että sioilla oli tapana heiton jälkeen juosta saparo suorana metsään.”
 

Olen kummissani. Uno, Maija, Heitä sikaa ja noppapeli Hatt-Jakten voittavat kilpailuhenkisen poikani mielestä Tank Starsit ja War Robotsit.

Vielä yksi peli, on pakko voittaa isi.

Täytynee jatkaa samaa kotonakin. Sori, laitteet eivät toimi, nyt lyödään korttia tai viskotaan sorkkaeläintä kärsä vinossa. Tai kipitetään itsekin metsään eväsrepun kera.
 

Digittömyys tekee tietenkin hyvää myös omalle kaalille. Kun naama ei ole koko ajan ruudussa kiinni, ehtii lukea hyvän siivun Olli Jalosen Taivaanpalloa. Tieto­yhteiskunta vaihtuu 1600-luvun syrjäsaarelle keskelle Atlanttia.

Tai 1990-luvun kähmintöihin Timo Harakan Viemärirotassa.

Mieli lepää, ja perheen kanssa tulee juteltuakin arkea enemmän.

Kaverini sähköllisellä mökillä on toimivalta kuulostava periaate: laitteella saa käydä vain eteisessä, jossa ei ole tuolia. Kuka jaksaa seisoskella kovin kauan yhdessä paikassa, vaikka kämmenellä olisikin koko maailma?

Myös tuo sääntö on kuin paluu 80-luvulle, jolloin puhelimella seisoskeltiin eteisessä. Mökki – ­aikakone kasarille.
 

Mökillä voi aina lämmittää saunan. Kun liekit ottavat ensin tiukan otteen sytykkeistä ja jatkavat sen jälkeen halailuaan koivuhalkoihin, kuka voisikaan kaivata HBO-sarjaa tai muuta? On parempaa tuijotettavaa.

Löylyissä ensi puraisu ipaa ja sitten laiturille. Hypätessä pinnalta näkee puolen sekunnin ajan itsensä liitämässä kuin Teräsmies. Sitten heijastus pakenee renkaina kohti lähisaarta.

Puusaunan ihanuutta voi kuka tahansa kokeilla lauantaina kilpailevan median järjestämänä saunapäivänä. Silloin laitteettomasta ympäristöstä voi nautiskella vaikkapa Lahdessa Mukkulan kartanon rantasaunalla.

Mutta voiko ennätyslöylyttelystä olla laittamatta merkintää someen?

Juha Honkonen
juha.honkonen@uutissuomalainen.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi