Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Millamari
Uotila
millamari.uotila@ess.fi

Esalainen

Pullervosta Rembrandtiin – missä on museolive?

Hollannin kansallismuseo Rijksmuseum on aloittanut valtaisan urakan, Operaatio Yövartion. Museo konservoi Rembrandtin kuuluisan Yövartio-maalauksen (1642). Yleisöllä on mahdollisuus seurata työn etenemistä paikan päällä, sillä monialainen tiimi työskentelee museosaliin rakennetussa lasitilassa. Työn näyttäminen ei ole itsestään selvää, sillä työ vaatii tietyt olosuhteet, laitteet ja tarvikkeet. Projekti on ensimmäisten kymmenen kuukauden ajan tutkimustyötä. Sitä seuraa varsinainen kunnostus.

Museo mainosti myös mahdollisuutta seurata tapahtumia verkossa, mutta harmittavasti se ei tainnutkaan tarkoittaa jatkuvaa suoraa lähetystä, livestreamia. Ainakaan vielä sellaista ei löydy operaation verkkosivuilta – muuta tietoa ja videoita on toki saatavilla.

Nyt kun Pullervon tähdittämä Norppalive ja moni muu luontolähetys on päättynyt tai vetelee viimeisiään, Rembrandt-live olisi ollut mitä mainiointa töllötettävää. Siinä ei varmaankaan kuolisi kukaan, toisin kuin Satakunnan sääksiseurannassa, jossa kanahaukka surmasi sääksen poikaset.
 

Mutta takaisin kuvataiteeseen. Vaikka Rembrandtista ei välitetä jatkuvaa livelähetystä, konservoinnin avaaminen museoyleisölle on hieno idea. Kaikenlainen kulissien taakse kurkistaminen kiinnostaa ihmisiä. Se näkyy toisinaan myös omassa työssäni: ESS:n kulttuuritoimitukselta on toivottu juttuja esimerkiksi Lahden taidemuseon kokoelmasta. Se, mikä museoalan ammattilaiselle on arkista ja tuttua, voi olla meille muille ihan uutta ja kiinnostavaa.

Museotyön esitteleminen on myös yksi esimerkki siitä, kuinka museot pyrkivät avautumaan yleisölle uusilla tavoilla. Yövartion kunnostustyö on keino innostaa ja sitouttaa yleisöä – parhaimmassa tapauksessa kaikki tämä poikii lisää lipputuloja ja lahjoituksia. Museon verkkosivuilla on lahjoituslaskuri, josta voi tarkkailla lahjoittajien määrän mahdollista karttumista.

Operaatio Yövartio on varmasti jo nyt tuonut lisää maailmanlaajuista tunnettuutta museolle.
 

Taidemuseoilta vaaditaan tänä päivänä paljon. Tasokas näyttely ei välttämättä itsessään riitä, vaan mukana pitää olla yllätystä, hauskuutta ja kummaa – vetonaula, joka saa sosiaalisen median kanavat täyttymään museokävijöiden ottamista kuvista. Viime syksynä ei välillä kulunut viikkoakaan, etteikö joku some-kaveri olisi jakanut kuvia Amos Rexin upeasta avajaisnäyttelystä. Alkuvuodesta yksi jos toinenkin kuvasi itsensä värikkäiden karvojen keskellä Kiasman Shoplifter-näyttelyssä.

Some-näkyvyys on museoille tärkeää. Enää ei riitä se, montako kävijää kynnyksen yli astui.

Some muuttaa museoiden toimintaa, mutta niin muuttaa moni muukin asia. Museot ovat tapahtumien areenoita ja arkisen olemisen ja kohtaamisen paikkoja, yhteisön osallistajia.

Vaikka emme täysin tiedä, millainen tulevaisuuden museo on, uskon yhden asian pysyvän samana. Siitä on kyse myös Kiasman karvoissa, Amos Rexin immersiivisessä väritykityksessä ja tietenkin Rembrandtin Yövartiossa: teoksen ja ihmisen kohtaamisesta. Yhteyden syntyminen ei vaadi torvisoittoa ja ilotulitusta, mutta pieni mielenkiinnon herättely ei tietenkään ole pahitteeksi.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi