Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset

Nuku tai kuolet -puhe joutaisi roskikseen

Univaje on itseen kohdistuva hidas eutanasia, väittää Matthew Walker kirjassaan Miksi nukumme – unen voima.

Siis armomurha?

Koko elämäni enemmän tai vähemmän unettomuudesta kärsineenä uskallan myöntää, että unettomuus saa pahimmillaan kaipaamaan pikaista eutanasiaa, mutta mitään armollista siinä ei ole. Valvottaminen on kauan tunnettu ja hyväksi todettu kidutuskeino. Tieto unen vaikutuksista terveyteen ei voi tulla enää tänä päivänä yllätyksenä kenellekään.

Eräänä toukokuisena ruuanlaittohetkenä kuuntelin Walkerin hiljattain suomeksi julkaistua äänikirjaa puhelimestani. Bestsellerin kirjoittanut yhdysvaltalainen neurotieteen ja psykologian professori on keskittynyt tutkimuksissaan unen terveydellisiin vaikutuksiin.

Tuota edellä mainittua eutan­asia-heittoa kirjoittaja tuskin oli miettinyt aivan loppuun asti, kunhan tuli kirjoittaneeksi lennokkaasti ja kansantajuisesti.

Kuuntelin kirjasta vain johdannon, minkä aikana v-käyräni nousi tappiinsa. Professori luetteli yli kymmenen sairautta, joihin unen puute johtaa, mainitsi ennenaikaisen kuoleman ainakin kolmesti, ja neuvoi lääkäreitä määräämään potilaille unta ”lääkkeeksi”. Uhkakuvien maalailun päätteeksi, hän houraili, että toivottavasti lukija voisi nukahtaa kesken kirjan. Voi pyhä yksinkertaisuus!

Anteeksi, taisin hermostua. Olen nukkunut vähän huonosti viime aikoina, ja se tunnetusti lyhentää pinnaa.

Suomessakin hyvin myynyt Miksi nukumme uppoaa self helpiä janoavaan kansaan. Mielestäni se on outoa, koska uhkailevaan sävyyn kirjoitettu nokkeluuteen pyrkivä teksti lisää vain entisestään aiheen ympärillä leijailevaa kuolemanpelkoa.

Eivät myöskään hyvää tarkoittavat neuvot unihygieniasta auta uniongelmaista, jos tilanne on paha. Ei sen väliä antoiko niitä sitten lääkäri tai naistenlehti. Ja neuvojiahan riittää. Unettomuudesta puhutaan jo epidemiana.

Kun huoneen tuulettaminen, rauhoittava tee, kirjan lukeminen, siis aivan kaikki keinot on jo kokeiltu, alkaa huumori loppua. Pahimmassa unettomuuskierteessä työpäivät ovat yhtä zombiena harhailua ja jo täynnä huolta seuraavan päivän jaksamisesta.

Yön pimeimpänä sudenhetkenä kaltaisenikaan pasifisti ei toivo maailmanrauhaa yhtä paljon kuin sitä, että voisi vain nukahtaa.

Olen löytänyt selityksen ongelmalleni: Tällainen minä olen. Hermostoni menee helposti ylikierroksille, kun elämässä tapahtuu.

Mieleni on utelias ja tunnen paljon. Nämä luonteenpiirteeni, joita olen oppinut arvostamaan, aiheuttavat kääntöpuolena taipumuksen ahdistukseen ja unettomuuteen.

Lääkkeiden käytöstä varoitellaan, mutta niiden täysi demonisointi on myös väärä lähtökohta. Jotkut eivät yrityksistä huolimatta löydä muuta keinoa selvitä unettomuudesta. Omat keinoni vaihtelevat yöstä toiseen: teen listoja mitä kummallisimmista asioista, kuuntelen musiikkia, hengitän. Yleensä nukahdan jossain vaiheessa.

Neuvoksi en voi tehdä ”näin nukahdat” -vinkkilistaa. Jokaisen on löydettävä oma tapansa.

Walkerin kirjaa en kuitenkaan suosittele iltalukemiseksi.

Emma Auvinen
emma.auvinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi