Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Henrika
Havumäki
henrika.havumaki@ess.fi

Esalainen

Algoritmit Amorin apulaisina

Musiikki on kiinteä osa elämääni. Taustalla soi, kun syön aamupuuroa, teen töitä ja nostan puntteja kuntosalilla. Arkipäiväisyydestä huolimatta musiikki yhdistyy mielessäni erilaisiin elämäntilanteisiin, jopa yksittäisiin hetkiin.

Kuuntelen musiikkia enimmäkseen musiikkipalvelu Spotifyn kautta, jonka varastot kattavat yli 30 miljoonaa musiikkikappaletta.

Pelkän kuuntelumahdollisuuden lisäksi palvelu kattaa muun muassa erilaiset soittolistat, joista osa on suoraan yksittäiselle käyttäjälle kohdennettuja. Listoja muodostetaan esimerkiksi käyttäjästä kerätyn kuunteludatan perusteella. Algoritmit eivät unohda.

Tähän aikaan vuodesta musiikkipalvelu tarjoaa Kesämuistosi-soittolistaa, joka on koottu kappaleista, joita käyttäjä on kuunnellut edellisinä kesinä.

Soittolista tuo mieleen talven aikana kadotettuja kappaleita ja artisteja, mutta myös unohdettuja kyyneliä ja räkänauruja.

Tämänvuotisen kesäsoitto­listani mukaan muistoja ovat tahdittaneet hyvinkin erilaiset artistit ja musiikkigenret venäläisestä räpistä suomalaisiin klassikko­iskelmiin. Osa kappaleista on vain kivoja tai tarttuvia. Osaan liittyy tunne, joka tulee takaisin mieleen toista-napin painamisen jälkeen.

Minulle tuon listan kuunteleminen on vavisuttava kokemus, joka saa käsikarvat kurottelemaan kohti korkeuksia.

Abban Why Did It Have To Be Me? muistuttaa eräästä heinäkuisesta päivästä, jolloin satoi vettä. Kävimme ystäväni kanssa syömässä bagelit ja katsomassa Mamma Mia 2 -elokuvan. Pätkän jälkeen suuntasin treffeille ihmisen kanssa, jota en nähnyt sen koommin.

Frankie Vallin Grease soi viime elokuussa joka ilta ennen kuin menin nukkumaan. Kuuntelin biisiä yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes lopulta kyllästyin ja nukahdin. Unissani olin Grease-elokuvan Sandy, joka viettää kesäpäivää rannalla unelmiensa miehen kanssa.

Arctic Monkeys oli minulle viime kesän uusi tuttavuus. Tutustuin bändiin festareilla, sillä ystäväni halusivat keikalle. Emme pyrkineet eturiviin vaan jäimme istumaan sivuun, roska-astioiden viereen. Keikan aikana roskisten luo löysi tiensä myös muuan mies, jonka kanssa olin viettänyt aikaa festareita edeltäneellä viikolla. R U Mine? -kappaleen soidessa seisomme käsi kädessä pimenevässä illassa ja mielessäni tunnelmoin, että tässäkö olisi nyt Sandylle Danny.

Musiikissa ei ole kyse vain järjestä, vaan myös tunteista ja kokemuksista. Parhaimmillaan se on silloin, kun sävelet ja sanat pääsevät ihon alle.

Väitän, että maailman yleisin valhe on klikkaus kohtaan ”kyllä, olen lukenut käyttöehdot”, joten monelta menee ohi, mihin palvelu oikeasti pyytää lupaa.

Minäkään en ole lukenut musiikkipalvelun selosteita tai ehtoja, joten en tiedä, mitä siellä sanotaan. Ehkä siellä on maininta siitä, että palvelu voi tasaisin väliajoin muistuttaa käyttäjää vuosien takaisista kesäromansseista.

Kiitos Spotify. Kiitos data, tekoäly ja algoritmit siitä, että muistutatte.

Henrika Havumäki
henrika.havumaki@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi