Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Hanna
Myyrä
hanna.myyra@ess.fi

Esalainen

Erämaan kutsuun on vastattava - sateen sattuessa vain jonakin toisena iltana

Edellisestä telttayöstäni on aikaa. Voisin melkein vannoa, että olen painanut pääni retkipatjalle teltan suojissa viimeksi 80-luvulla. Sen jälkeen teltta on joskus kulkenut mukana varmuuden vuoksi, mutta hotellien halvat kesähinnat tai vuokramökit ovat vieneet voiton.

Luulisi, että kun ikää tulee lisää, mukavuudenhalu vain kasvaa, mutta jostakin syystä on käynyt päinvastoin. Kaipuu nukkua teltassa erämaan rauhassa on kasvanut niin suureksi, että olen jopa ostanut teltan. Ja makuupussin. Kompassikin putosi ostoskärryyn kuin sattumalta viime viikolla.

Ensimmäinen vakava yritys nukkua yö ulkona eli teltassa sattui kesäkuussa Lapin-reissulla. Päätimme matkaseurueen kanssa ajaa Saariselältä hyvin varustellusta vuokramökistä pariksi päiväksi Utsjoelle ja yöpyä siellä erähenkisesti.

Olin katsonut retkikartta.fi:stä valmiiksi paikan, jonka lähelle pääsee helposti autolla ja jossa on riittävästi fasiliteetteja, kuten kuivakäymälä, lähistöllä. Suoranaiselta luksukselta vaikutti se, että paikka on järven rannassa ja että siellä on myös kota.

Kun lähempänä puolta yötä saavuimme leiriytymiskohteeseemme kannettuamme reippaina rinkkojamme satakunta metriä valmista polkua pitkin, meitä odotti karu yllätys. Paikan maa oli niin kivikkoinen ja tunturikoivikko niin tiuhaa, ettei yhtään sopivaa plänttiä löytynyt.

Koska kokeneetkin eräilijät pystyvät muuttamaan suunnitel­miaan olosuhteiden niin vaatiessa, mekin päätimme jäädä niille sijoille ja yöpyä kodassa. Kodassa oli leveät penkit ja kamiina, ­jota lämmittämällä öinen koleus vaihtui kohtalaiseksi lämmöksi, ainakin siltä puolelta kroppaa, joka oli kamiinaan päin.

Kodan seinien välistä veti koko yön hyvin kylmästi, mihin sadeviitan levittäminen makuupussin reunalle auttoi vain osin. Sadevaatteilla on tapana olla liukkaita.

Tiellä kulkenut satunnainen liikenne myös jonkin verran haittasi erätunnelmaa, vaikka näkymät kodan ikkunasta järvelle päin olivat kauniit ja linnut liversivät koivikoissa läpi yöttömän yön. Neljän, viiden tunnin katkeilevien unien jälkeen oli aika panna leiri kasaan ja vaeltaa takaisin autolle. Onneksi kukaan ei kysynyt, mistä asti olemme kulkeneet. Paikka vilisee vaativien Kevon- ja Kuivin-reittien vaeltajia eikä ”tien toiselta puolelta” ollut se vastaus, jonka olisimme halunneet antaa.

Erämaan kutsu ei ole vaimennut, vaan kaikuu vaativana kuin ruokaa kerjäävä linnunpoika. Heinä-elokuun taitteessa on suunnitelmissa hankkia ’yö yksin erämaassa’ -kokemus.

Vaikka suurin osa lomaviikosta sujuu taas mökissä, jossa on juokseva vesi ja sähköt, olen jo paikantanut kohteen, johon aion leiriytyä. Reitti on helppokulkuista, kiivettävänä ei ole jyrkkiä tunturinrinteitä eikä vuolaita koskia tarvitse ylittää kahlaten. Lähimmälle tielle on sentään useita kilometrejä.

Näen jo itseni iltasella nuotion ääressä ruokaa laittamassa ja katsomassa tunturien heijastumista tyvenen järven pintaan. Illan hiljaisuutta rikkoo korkeintaan kiirunan narahdus, piekanan huuto ja poronsorkkien vaimea tassutus rantavarvikossa. Sateen sattuessa vain jonakin toisena iltana.

Hanna Myyrä
hanna.myyra@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi