Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Milja
Kungas
@MiljaKungas milja.kungas@ess.fi

Esalainen

Esalainen: Kohtasin jälleen Leinon Einon

Tänään vietetään Eino Leinon päivää, runon ja suven päivää.

Eino Leino tunnetaan runoilijana, lehtimiehenä ja kriitikkona, joka vuoroin nautti ja ahdistui, ei tuntunut sopivan arkielämän muottiin. Elämän ailahtelevaisuus, väliaikaisuus ja Leinon lennokas ajatus synnyttivät kuolemattomia tekstejä, joita lukiessa ajatus kantaa Leinon aikaan, sen kipuihin ja riemuihin.

Yhdeksän vuotta sitten kirjoitin Esalaisessa Leinosta ja tein kuvitteellisen haastattelun, jossa jo aikaa sitten tuonpuoleiseen siirtynyt runoilija vastasi toimittajan kysymyksiin runojensa säkeillä.

Heinä on heilimöinyt monena suvena tuon kolumnin jälkeen, ja Eino Leinolla riittää aineistoa ammennettavaksi, joten aika on kypsä toiselle haastattelulle. Annanpa kansamme rakastaman runoilijan vastata jälleen lyriikallaan.

– Herra Leino, pitkästä aikaa, mukava tavata jälleen. Miten olette voinut viime aikoina?

– Helppo on maata päivätyön tehneen. Rauha on palkka raatajan parhain.

– Kaikki on siis hyvin, tuntuuko, että olette löytänyt seesteisen elämän?

– Eihän lasta huolet eikä surut paina ollenkaan, ei hän tunne myrskytuulta, tulta rinnan kalvavaa, ei hän tunne onnettuutta eikä sielun rauhatuutta, hän on onnen lapsi vaan!

– Mikä Teidät tekee onnelliseksi?

– Oli ihana neito, niin puhtoinen ja nuori ja kaino ja kaunoinen. Hänet kerran kun keito mä nähdä sain, heti leimahti lempi mun rintahain.

– Niin, olette ollut naimisissa kolmasti, ja neitoja on tainnut olla useampiakin, olette ollut naistenmiehen maineessa.

– Kun aavehet mieltäsi ahdistaa, niin lemmi! – ja aavehet haihtuu. Kun murheet sun sielusi mustaks saa, niin lemmi! – ja iloks ne vaihtuu.

– Elämänpolullanne on ollut toisenlaisiakin tuntemuksia, tulevatko kipeät muistot koskaan mieleen?

– Olen vierinyt maita ma vieraita ja ottanut merkkejä puista, olen pyrkinyt, tahtonut, taistellut ja levänneeni en muista. Mut määräni pää yhä loitoksi jää. Mun on niin kylmä, mua väsyttää.

– Onko tässä ajassa jotakin, mikä kaihertaa erityisesti mieltänne?

– Me soudamme haahta haurasta, min ympäri aallot pauhaa; me kuljemme suurta korpea ja emme löydä rauhaa. Tiet riidellen ristivät toisiaan ja ystävä toista pettää. Mikä riemu se koskaan päällä maan on päättynyt kyynelettä?

– Mistä ihmisten eripura mahtaa johtua?

– Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista.

– Tehän otatte teksteissänne mieluusti kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin, eikö vain?

– Ihmisyys nousee, kansojen parhaat kapinoivat, ei ole jumalia eikä orjia enää. Aika laulaa lauluaan.

– Mahtaako Teillä olla ehdottaa ratkaisua, miten ihmiset voisivat tulla toistensa kanssa toimeen entistä paremmin?

– Ken yhtä ihmistä rakastaa, se kaikkia rakastaapi. Ken kerran voi itsensä unhoittaa, se unten onnen saapi. Ken kerran itse on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen ja antaa ja antaa ja antaa vaan oman onnensa aarteistaan.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi