Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Aleksi
Sammalisto
@sammalisto aleksi.sammalisto@ess.fi

Esalainen

”Vihellä nyt v***u jostain, koko ajan sama äijä”

Kunnioitettavaa 50-vuotisjuhlavuottaan viettävän Lahden Kortteliliigan kesälajit ovat edenneet puolimatkan krouviin.

Jalkapallosarjoissa Pyhättömän Wembleyn vesilätäköt ovat loiskuneet, Kankolan kalterit kolisseet ja Mukkulan harmaan veran hiekka pöllynnyt, kun sadat oman elämänsä leomessit ja martavieiradasilvat ovat saaneet nauttia kuningaslajin harrastamisesta.

Heinäkuu on korttelifutiksessa hiljaisempaa aikaa. Moni joukkue käyttääkin peleistä vapautuvat viikkotunnit ankaraan ”harjoitteluun”. Harjoitusmuodot ja treenikeskusten kosteuspitoisuudet vaihtelevat jopa yksittäisen joukkueen sisällä laidasta laitaan.

Mentaalipuolen harjoittaminen olisi suositeltavaa jokaiselle kortteliliigalaiselle. Yksi hyvä keino on esittää itselleen muutama olennainen kysymys: Miksi olen toiminnassa mukana? Mitä saan tästä? Onko tämä elämäni tärkein asia?

Puolen vuosisadan ikään ehtinyt Kortteliliiga tarjoaa vapaamuotoista harrastesarjatoimintaa ja hikoilua kaveriporukoiden iloksi. Iloksi. Ei siis harmiksi.

Jalkapallohiekalla ilo ei aina välity katsomoon saakka. Ilonpilaajaksi hikoilevat kaveriporukat löytävät harvinaisen usein kentän ainoan yksilösuorittajan, joka hiippailee keskialueen tuntumassa statistin roolissa ja viittoilee vähintäänkin puolet sivurajapotkuista väärään suuntaan.

Kyseisen hiihtelijän pillistäkin on pelaajien mielestä kadonnut herne, sillä ainoat vihellykset kajahtavat ilmoille puoliajan käynnistyessä tai maalin jälkeen.

Kortteliliigan 2 x 30 minuuttia kestävästä jalkapallopelistä tuomari saa vaivanpalkaksi 20 euroa, kympin molemmilta jengeiltä, puhtaana käteen. Kaupan päälle tulee silloin tällöin toistuva huuto: ”Vihellä nyt v***u jostain, koko ajan sama äijä.”

Mimmiliigalaisten antamista kaupankylkiäisistä en osaa sanoa, koska en ole heidän pelejään juuri nähnyt. Naisten MM-kisoja televisiosta seuranneena rohkenen kuitenkin sanoa, että verbaaliset ulostulot eivät ole läheskään yhtä kiivaita kuin jätkien väännöissä.

Niin tai näin, jatkuvaa mussutusta ja ylenpalttista räksytystä ei tarvitse kenenkään kuunnella. Ensimmäisestä suunsoitosta suullinen varoitus ja toisesta lappua kouraan. Sillä siitä selviää.

Haluan kuitenkin kääntää asian myös toisinpäin. Parikymppiä tunnin vislauksesta on kelpo korvaus tehtävään hakeutuneelle henkilölle. Kyseisellä summalla tuomarin pitää olla tehtäviensä tasalla alusta loppuun saakka.

Pillinpuhaltaja ei saa pakoilla vastuuta tai toimia virkamiesmäisesti vain pakon sanelemana. Jaloille sukittamiset, selästä työntämiset ja muut peliin vaikuttavat rikkeet tulee kitkeä pois johdonmukaisesti. Pelaajien marmatus vain lisääntyy, mikäli näin ei tapahdu.

Viihtyvyyden takaamiseksi pelikentän jokaisella toimijalla on vastuu omasta tekemisestään.

Pelaajien tulee osata asettaa oma kilpailuvimmansa korttelihenkiselle tasolle ja tiedostaa, ettei vislaaja ole välttämättä suorittanut FIFAn ylintä tuomarilisenssiä.

Vastaavasti myös tuomarin tulee tietää roolinsa reilun pelin edistäjänä olematta ylimielinen tai välinpitämätön.

Aleksi Sammalisto
aleksi.sammalisto@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi