Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Sanni
Laine
sanni.laine@ess.fi

Esalainen

Petyin, kun sain unelmieni opiskelupaikan

Ylioppilaskirjoitukset, stressi, epäonnistumisen pelko. Pääsykoekevät on usein väritetty tummilla sävyillä. Niin minullakin. Kun samaan kasaan lisää cocktailin kympin tyttöyttä, huijarisyndroomaa ja ylisuorittamista, ollaan melko räjähdysherkän paketin äärellä.

Hain vain yhteen paikkaan, enkä uupumukseltani jaksanut valmistautua pääsykokeeseen. Ei siis ollut yllätys, ettei kokeeni ollut mallisuoritus. Ahdisti, sillä olin vakuuttunut, että arvoni ihmisenä on kiinni siitä, avautuvatko koulupaikan ovet ensi yrittämällä. Typerää, tiedän kyllä. Omaa päätä vastaan on kuitenkin vaikea väitellä, varsinkin kun nuorille hoetaan vuosia, kuinka tärkeää on päästä nopeasti opiskelemaan. Jos paikka ei irtoakaan, taskulämpöiset kannustuksen sanat eivät liikaa mieltä piristä.

Vajaa kolmannes tämän kevään yhteishaun hakijoista sai opiskelupaikan. Viimeisetkin tulokset julkaistiin viikko sitten. Hakijat ovat lopputuloksesta riippumatta tunnekuohun vallassa, eivätkä häiriöt valintatulosten julkaisussa varsinaisesti vähennä sydämentykytyksiä. Minun hakukeväänäni Itä-Suomen yliopisto näytti hyväksyntää 71 ylimääräiselle hakijalle, tänä vuonna väärän tiedon sai ainakin parikymmentä Oulun yliopiston ja Turun ammattikorkeakoulun hakijaa.

Pienimuotoisemmin sama ilmiö näkyi kaksi vuotta sitten Tampereen toimittajakoulutuksen kohdalla. Päivä ennen tulosten julkistamisen takarajaa Opintopolku näytti osalle hakijoista vartin ajan musertavaa tietoa.

Et saanut opiskelupaikkaa. Valintatilanne on lopullinen.

Itketti. Mitä nyt? En riitä, en kelpaa, en pysty. Hetken päästä sivu päivittyi, ja valintatilanne oli jälleen kesken. Korjatakseni kolhun saanutta itseluottamustani vakuuttelin itselleni, ettei minua haittaa ollenkaan, jos en saisikaan paikkaa. Koska olin kompuroinut pääsykokeesta läpi, olin osannut odottaa hylkäystä.

Kaivoin varasuunnitelmakansioni esille mielen perukoilta. Suunnitelma B:n lisäksi olin kehitellyt vaihtoehtoisia polkuja ainakin G:hen asti. Aloin jo innostua kaikista mahdollisuuksista, jotka välivuosi tarjoaa. Jopa niin paljon, että ennätin rekisteröityä parille au pair -sivustolle, etsiä vapaaehtoistöitä ulkomailta ja selailla avoimen yliopiston tarjontaa.

Maailma oli avoinna kaksitoista tuntia, kunnes seuraavana päivänä sain sähköpostiini valintakirjeen. Sain sittenkin opiskelupaikan. Innostuin, sitten harmistuin. Entä kaikki muut suunnitelmat? Milloin ne voi toteuttaa?

Opintojen aloitus lykkäsi kaikkea muuta vuosilla eteenpäin. Vuosikurssini nuorimpien joukossa ja rimaa hipoen sisään päässeenä alemmuuskompleksi antavat edelleen selkään säännöllisin väliajoin.

Uskon todella, että tämän oikeammassa paikassa en nyt voisi elämässäni olla. Silti välivuosi ja varasuunnitelmat pyörivät yhä päässä. Hengähdystauko olisi tullut todellakin tarpeeseen. Tein valinnan, enkä saa koskaan tietää, minne olisin päätynyt, jos olisin pitänyt välivuoden. Ehkä samaan paikkaan kuin nyt, mutta paremmin levänneenä. Ehkä täysin muualle.

Sanni Laine
sanni.laine@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi