Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Risto
Pohjanen
risto.pohjanen@mediataloesa.fi

Esalainen

Muistumia lapsuudenmökkikesistä saaressa

Tänä vuonna vietin juhannuksen mökillä. Mitäpä siitä? Niinhän suuri osa suomalaisista tekee joka vuosi.

Minulle mökkijuhannus oli kuitenkin ensimmäinen reiluun kolmeenkymmeneen vuoteen. Edellisen kerran lienen ollut mökillä juhannuksena vuonna 1988. Olin silloin 13-vuotias.

Tosin 1990-luvun puolivälissä muistan eräänä juhannuksena nukkuneeni yön jonkun puolitutun mökillä. Se ei ollut etukäteen suunniteltu juttu, vaan seurueemme lähinnä ajautui tilanteeseen yhteensattumien kautta.

Varsinainen mökkielämä jäi silloin kokematta, joten ei siitä sen enempää.

Kun olin lapsi, meillä oli ­mökki Tornion Marjaluodossa. Se oli käytännössä saari, jonne oli mentävä veneellä. Matkaa oli pari kilometriä.

Pohjoistuulella sinne olisi kuulemma päässyt mantereen puolelta lähes kuivin jaloin kävelemällä tiheän ryteikön läpi. Asian todenperäisyys jäi silloin arvoitukseksi.

Luovuimme mökistämme kesän 1988 jälkeen. Silloin lähes umpeenkasvanut salmi on myöhemmin täytetty, ja nyt entiselle mökillemme pääsisi tietä pitkin.

Tänä juhannuksena menimme Muhoksella sijainneelle mökille autolla. Menomatkalla pohdin, miltä mökkijuhannus mahtaa tuntua nyt aikuisena. Lapsuuden aikaisessa mökissämme ei ollut sähköä, hanavettä eikä sisä-wc:tä.

Lapsena ei haitannut sade, eikä enemmälti edes surkeaakin surkeampi merenlahden mutapohja.

Muhoksen mökillä meitä odotti aurinkopaneelein katettu mökki. Ei siis muuta kuin jääkaappi hurisemaan ja kahvi tippumaan. Panimme töpselit seinään ja – räps.

Kahvinkeitin olikin liikaa mökin omavaraiselle sähköjärjestelmälle. Samalla hiljeni jääkaappi, eikä enää sen jälkeen käynnistynyt. Valo sentään syttyi, ja puhelimet latautuivat.

Emme olleet varautuneet reissuun kylmälaukuin, joten pakkasimme osan elintarvikkeista muovipussiin ja panimme pussin Oulujokeen. Oli se siellä ainakin viileämmässä kuin lämpimässä ulkoilmassa tai mökissä.

Puolittainen sähköttömyys alkoi jo melkein muistuttaa 1980-luvun juhannuksia. Lapsuuden mökkikesien fiilistä veresti olennaisesti myös puucee.

Myöhemmin illalla kaiken kruunasi jokirannan kylmä vesi ja mutapohja, johon tutustuimme saunomisen lomassa.

Tuntui kovin tutulta – mutta ei sentään aivan. Kylmyys häiritsi, ja mutapohja tuntui iljettävältä. Ei lapsena tällaista ollut. Vedessähän olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan.

Mitä reissusta jäi käteen? Reissun jälkeen totesin, että sähköttömyys ja puucee eivät olleet järkytys nyt sen enempää kuin 30 vuotta sittenkään. Valoja emme tarvinneet, ja puhelin unohtui muuten vain pöydälle tarpeettomana.

Fiilis ei kuitenkaan ollut sama kuin lapsena. Ehkä se johtui paljolti siitä, että mökille pääsi autolla. Lapsena mökkimatkojen yksi kohokohdista oli venematka. Mutapohjauinnissakaan ei ollut enää samaa riemua kuin kultaisella 80-luvulla.

Ehkä tämä on vain aikuisuuden tuomaa kyynisyyttä. Ehkä se on vain elämää, vääjäämätöntä ihmisen muutosta.

Risto Pohjanen
risto.pohjanen@mediataloesa.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi