Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Janne
Nieminen
janne.nieminen@ess.fi

Esalainen

Ripaus riipaisevaisuutta ei ole huumorissa pahitteeksi

Ylen ohjelmistossa pyörii parhaillaan mainio brittiläis-amerikkalainen minisarja Patrick Melrose. Kasvutarinan ensimmäisessä osassa päähenkilö Melrose lähtee huumehöyryiselle New Yorkin -matkalle noutamaan edesmenneen isänsä tuhkauurnaa. Avausjakso huipentuu makaaberiin kohtaukseen, jossa Melrose paiskoo isäukkonsa maallisia jäänteitä hotellihuoneen seinille ja yrittää jopa nakata uurnan kerrostalon ikkunasta pihalle.

Myönnetään, absurdi tilanne nauratti kovasti. Ensireaktion jälkeen heräsi kuitenkin kysymyksiä: Mikä tässä oikeastaan huvittaa? Mitä tässä on taustalla? Myöhemmin katsojalle valotetaan hahmon kärjistynyttä isäsuhdetta, jossa ei sitten olekaan enää mitään hauskaa.


Huumorin viljely on vaikea laji ja sen määrittely lähes mahdoton, mutta yritetään. Nähdäkseni komiikka on parhaimmillaan silloin, kun se tekee vähän kipeää. Tummasävyinen huumori on omiaan nostamaan pohdiskeltavaksi epäkohtia ja suuntaamaan kuulijan tai katselijan huomiota tärkeisiin mutta vaikeisiin aiheisiin. Kulttuurituotteet ja kaskut voivat ja niiden pitääkin joskus hieman sörkkiä ja koetella.

Etelä-Suomen Sanomissa julkaistiin 5. kesäkuuta artikkeli otsikolla Sairas huumori voi pitää terveenä. Jutun mukaan jotkut asiat ovat niin ahdistavia, ettei niitä voi käsitellä kuin vitsailun keinoin.


Kyseenalaisille asioille hekottelussa on tietysti myös varjopuolensa. Artikkelissa todetaan, että nykyhuumori on aiempaa ronskimpaa ja sairaampaa, ja sellaisen huumorin runsas käyttö voi kertoa empatiakyvyn heikkenemisestä ja kyynistymisestä.

Väite on helppo uskoa, jos vähänkään seuraa hektistä internet-kulttuuria. Kun kilpailu viraaleiksi nousevista kuvista tai videoista on kovaa, on tekijöiden ammuttava kovilla. Traagiset uutistapahtumat taipuvat käden käänteessä meemeiksi, joista herutetaan pikanautintona helpot naurut. Mitä kyseenalaisempi vitsi tai kuvasto, sitä taatumpi suosio.

Aina vain brutaalimpi itsensä viihdyttäminen tai pinnalliseksi jäävä naureskelu esimerkiksi tapaturmien tai sairauksien kustannuksella on kuitenkin paitsi moraalisesti arveluttavaa myös hedelmätöntä.


Jutussa haastatellun filosofian tohtori Laura Hokkasen mukaan sairaan huumorin peruskaava on yhdistää hirveitä asioita viattomien tai hilpeiden asioiden yhteyteen. Sen vuoksi tuhkauurnan, äärimmäisen hartauden symbolin, kaltoinkohtelu yllättää ja naurattaa. Melrosen rienaava koheltaminen on kuitenkin vain pintaa, jolla sarja kaappaa huomion vakavan aihepiirin ääreen.

Entä jos samaa tehokeinoa käytettäisiin sanomalehdessä? Etlarin kansiuudistus positiivisine aforismeineen ja rauhoittavine luontokuvineen on tullut joidenkin lukijoiden keskuudessa tuomituksi höttönä.

Hiljattain kuulin vitsillä ehdotettavan, että kanteen voisi hakea kontrastia sijoittamalla Positiivareiden ajatelmien taustaksi kissanpentujen sijaan kuvia mahdollisimman traagisista uutistapahtumista. Se, olisiko tällöin kyse sairaasta huumorista, tehokkaasta ajatustenherättäjästä vai ehkä näistä molemmista, on itse kunkin määriteltävissä.

Janne Nieminen
janne.nieminen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi