Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Esalainen

Meille on tullut taas uusi uskonto

Jostain syystä monet ihmiset tarvitsevat jonkinlaisen pakkomiellettä lähentelevän tekemisen muodon. Joku vahaa autoaan kuusi tuntia putkeen, toinen leikkaa nurmikkoa päivittäin säässä kuin säässä ja kolmas ei saa unta, jos ei ole lukenut päivän kuolinuutisia.

Säästämisestä tuntuu tulleen uusi uskoon hurahtamista muistuttava ilmiö, ja ihmiset jakavat kilvan säästövinkkejä eri ­medioissa. Luetuimpia ovat usein ne pihistelystä kertovat jutut, joissa on säästetty suomalaisen korviin iso summa rahaa eli jopa tuhansia euroja (lue = kymppejä) vuodessa.

Vinkkien lukeminen on suurta viihdettä, ja väkisin joidenkin kommenttien kohdalla miettii, onko idea annettu aamuneljän jälkeen vai reilusti kieli poskessa. Eräskin nettikommentoija kertoi, että pyöräilee aina 15 kilometriä töihin (uskottavaa), mutta jos sataa, hän kävelee saman matkan (ei enää uskottavaa).

Koska en itse ole ollenkaan säästeliäs luonne, ihailen heitä, jotka ovat opetelleet sijoittamaan aluksi pienemmillä summilla ja kerryttäneet sittemmin mukavan potin hyvien ja pahojen päivien varalle. Kukapa ei moista vararahastoa haluaisi, elämästä kun ei koskaan tiedä.

Kaikilla ei ole varaa panna säästöön euroakaan. Kun on syönyt makaronia viikon putkeen välillä ketsupilla ja välillä ilman, on lähinnä raivostuttavaa lukea, kuinka joku rouva on saanut kenkäostoksista luopumalla kasaan 5 000 euron turvakassan.

Mutta jos on varaa, miksi ei tukisi paikallisia palveluita käymällä ravintoloissa, elokuvissa, vaatekaupoissa tai autokaupoilla? ”Ei huvikseen shoppailun tarvitse tarkoittaa sitä, että ostaa asioita turhaan”, kirjoittaa Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen tuoreessa blogissaan Talouselämässä. Kun ostaa vaikkapa hyvin istuvan juhlapuvun kun se tulee vastaan, tekee todennäköisesti paremman ja edullisemman löydön kuin kiireessä juuri ennen pirskeitä.

Valtion kassan kannalta olisi parempi, että tuhlaisimme kuin viimeistä päivää, kunhan emme tee sitä luotolle. Sitten meitä kehotetaan elämään ilmastoystävällisesti ja karsimaan kulutusta.

Kaikesta aivopesun määrästä huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että kohtuus kaikessa on yksi parhaimpia elämänohjeita. Liian äärimmilleen viritetty säästöliekillä eläminen johtaa muhkeisiin perintöveroihin ja sitä ennen harmaaseen elämään. Jatkuvasti kaiken kalleudesta narisevan ihmisen seurassa on myös raskasta olla. Hän suhtautuu tuhlariin kuin fanaattisesti uskovainen harhaoppiseen, ja saattaa saada vaikka sairaskohtauksen.

Pakkomielteisellä säästäjällä on aina kerrottavanaan vielä mehevämpi tarina torilla kahvin väärin rahastaneesta myyjästä.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi