Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Millamari
Uotila
millamari.uotila@ess.fi

Esalainen

Uhanalaisuus tuli lähimetsään

Pikkuruinen, mustavalkea lintu hypähtää kuusenoksalle. Siinä se hetken tarkkailee ja pyrähtää taas lentoon.

Sympaattisen näköinen pikkuolento on hömötiainen, ja se on pulassa. Voi olla, että se ei pian enää kuulu metsiemme lajistoon.

Uhanalaistuminen on tullut viime vuosikymmenten kuluessa aina vain lähemmäs. Nyt se on jo lähimetsässä.

Hömötiainen on yksi niistä lajeista, joita uhkaa elinympäristöjen katoaminen. Tuiki tavallinen ­tiainen on nyt luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Sen ohella ahdingossa on toinenkin tuttu metsän pikkulintu, töyhtötiainen. Nämä kaksi tiaista ovat kerran olleet metsien runsaimpia lajeja. Nyt niiden määrä on vähentynyt huolestuttavasti.

Töyhtötiainenkin on jo luokiteltu vaarantuneeksi, metsän nokkela närhi silmälläpidettäväksi. Kukapa olisi uskonut.

Uhanalaisia lajeja on kaikissa ryhmissä, mutta suhteellisesti eniten niitä on linnuissa ja sammalissa. Linnuista uhanalaisten osuus on noin kolmannes, selviää Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön tänä vuonna julkistamasta uhanalaisuusarvioinnista.

Uhanalaistumiseen vaikuttaa voimakkaimmin metsäelinympäristöjen muuttuminen, siis metsien käyttö. Vanhat metsät suurine runkoineen ja lahopuineen vähenevät. Alueet pirstaloituvat, metsät harvenevat.

Hakkuut ja muut metsissä tapahtuneet muutokset ovat uhanalaisuuden syy yli 730 lajille Suomessa.

Vanhaa metsää suosivia lajeja on yritetty auttaa esimerkiksi jättämällä metsään pökkelöitä. Apu vain on kovin hidasta. Pökkelön lahoaminen vie aikaa, vuosikymmeniä tai satakin vuotta. Hakkuumäärät sen sijaan huitelevat ennätyslukemissa.

Vanhan sanonnan mukaan emme aina näe metsää puilta. Tässä sanonnassa on karmaiseva kaiku, sillä se on sanatarkkaan tosi. Näemme vain puut, rahakkaat hyödykkeet, mutta emme metsää, elinympäristöä, jonka lajirikkautta ei voi siirtää muualle. Metsätiaiset eivät pärjää ilman metsäänsä.

Eikä tulevaisuuden suunta valitettavasti ole hyvä. Uhanalaiskehitys pyrittiin pysäyttämään vuoteen 2020 mennessä, mutta tavoite ei tule toteutumaan.

Vaikka hömötiainen tai joku muu 2 667:stä uhanalaiseksi arvioidusta lajista ei olisi vielä kadonnut Suomen luonnosta kokonaan, se on saattanut jo hävitä paikallisesti.

Onko niin, että luonto on vain pieniä vanhan metsän laikkuja hakkuiden kuristuksessa, rakennettuja rantoja ja hiljentyneitä taimikoita. Metsä on ahtaalla, mutta se ei pidä meteliä.

Se hiljenee.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi