Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Markus
Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi

Esalainen

Kuhmolaista kiekkoa ilmaisen pizzan voimalla

Valmistujaisviikonloppuna ajatukset palasivat omiin lakkiaisiin – tai paremminkin aikaan heti niiden jälkeen. Kävi nimittäin tuuri, sillä pääsin heti kesäkuun alussa töihin kuhmolaisen paikallislehden toimitusharjoittelijaksi.

Lukion päättymisen ja Kainuun rajajääkärikomppanian kuntopiirin alkamisen väliin jääneelle välivuodelle syntyi näin mieluisa täyte. Työsuhteeseen kuului oma työpöytä, tietokone, käyntikortit ja jopa omalla nimellä varustetut muistivihkot! Kännykkääkin sai kantaa joka kolmas viikko iltavuorossa.

Ensimmäiseen työvuoteen mahtui kaikenlaista. Ajettiin paloautojen kanssa kilpaa metsäpalopaikalle tai jahdattiin pankkirosvoja Kekkostien varressa Iivantiirassa.

Urheilusta kiinnostuneelle nuorukaiselle oli palkitsevaa, että heti uran alussa pääsin seuraamaan jääkiekkoa sikäläisittäin korkealla tasolla: II-divisioonassa. Kuhmon Kiva oli sarjanousun innoittamana hankkinut riveihinsä myös vahvistuksia Porista asti. Kausi oli sama, jolloin Oulun Kärpät joutui konkurssin jälkeen aloittamaan pelit niin ikään II-divisioonasta. Sain siis raportoida Oulun Kärppien ja Kivan välisen kohtaamisen. Kärpät oli niin kova juttu Kuhmossa, että vierasjoukkueelle taputettiin aina kun se teki maalin. Ja sehän teki. Peli päättyi 1-16.

Kuhmolaisia vaivasi muutenkin tuolla kaudella yhden maalin syndrooma. Pelit päättyivät 1-5, 1-6 tai 1-7. Epäilin vahvasti, että kun paikallinen pizzeria palkitsi kotijoukkueen avausmaalin tekijän lahjakortilla, pelaaminen lakkasi siinä vaiheessa, kun kortin saaja oli selvillä. Esitin tästä viiltävän analyysin kolumnissani.

Joukkueen manageri oli näkemykseni kanssa 180 astetta eri mieltä ja toi sen selvästi tietooni puhelimitse. Sain olla kuunteleva osapuoli. Kuuleminen ei tuottanut ongelmia. Äänenvoimakkuus oli riittävä.

Systeemiä kuitenkin muutettiin. Pizzeria tarjosi jatkossa lahjakortin sekä joukkueen ensimmäisen että viimeisen maalin tekijälle. Meinasin kirjoittaa, että muu ei muutu kuin se, että avausmaalin tekijä saa jatkossa kaksi lahjakorttia. Enpä sitten viitsinyt. Kaipa joukkue tosissaan yritti ja olivat sentään kotikylän poikia, paitsi ne kaksi porilaista.

Räyhäkkäästä palautteesta ei jäänyt säröjä sieluun. Päinvastoin, katsoimme toisiamme silmiin ja rupattelimme muistakin asioista kuin jääkiekosta, kun seuraavan kerran kohtasimme. Asiassa auttoi se, että manageri sai purkaa tuohtumuksensa suoraan eikä minkään somekanavan tai lakimiesten kautta.

Näitä asioita kaipaan menneisyydestä. Ajasta, jolloin internet ei ollut vielä tehnyt meistä nimettömiä puskista huutelijoita ja turpakäräjillä tuomiot jaettiin heti eikä asioita jäänyt hampaankoloon.

Markus Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi