Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Esalainen

Tapio Lehtisen kysymys

En saa Tapio Lehtistä mielestäni. Myönnän olevani hieman kateellinen 61-vuotiaalle miehelle, joka kiersi maapallon yksin purjeveneellään. Hän saapui perille Ranskaan puolitoista viikkoa sitten oltuaan merellä yhtäjaksoisesti viime heinäkuusta. 322 päivää, 8 tuntia, 21 minuuttia.

Lehtinen osallistui Golden Globe -purjehduskilpailuun. Kilpailussa ei saa käyttää apuna modernia navigointitekniikkaa tai kommunikaatiovälineitä, sillä tarkoitus on jäljitellä 1960-luvun oloja. Myöskään maissa ei saa käydä välillä, joten veneeseen pitää mahduttaa kaikki, mitä reissussa kuvittelee tarvitsevansa. Lehtisellä oli elintarvikkeiden ohella pieni klassikkokirjasto ja sata C-kasetillista musiikkia.

Lehtinen sijoittui kilpailussa viidenneksi eli viimeiseksi – tosin valtaosa matkaan lähteneistä keskeytti. Hänen kisansa meni mönkään jo alkutaipaleella, sillä Asteria-veneen pohjaan kiinnittyi tuhansia hanhenkauloja, jotka hidastivat matkantekoa.
 

Olen itse mukavuudenhaluinen ihminen. Viihdyn oikein hyvin lämpimässä sohvannurkassa kirjan kanssa. En haaveile purjehtivani yksin maailman ympäri vaarallisissa olosuhteissa. Miksi silti ajattelen, että Tapio Lehtinen se vasta on äijien äijä?

Lehtisen suoritukseen tulee ensin liittäneeksi mielikuvan absoluuttisesta vapaudesta. Tarkemmin ajateltuna se on tietysti harhaa, sillä Lehtinen oli 322 päivän ajan 36-jalkaisen veneensä vanki. Hän oli oikeastaan vapaa vain vapaasta tahdosta. Vapaus jatkaa matkaa on maratonjuoksijan vapautta, joka palvelee vain yhtä päämäärää eli maaliin pääsemistä.

Suurempaa onkin ehkä Lehtisen purjehduksen sosiaalinen aspekti. Hän on perheellinen mies, mikä tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa hänen kotonaan on väistämättä käyty tämäntyyppinen keskustelu:

– Kulta, taidan nyt lähteä purjehtimaan yksin maailman ympäri.

– Ai, kiva kuulla! Kauanko se kestää?

– Ehkä kahdeksan kuukautta, ehkä kymmenenkin, jos veneeni pohjaan sattuu kiinnittymään tuhansia hanhenkauloja.

– No selvähän se. Paljonko se muuten maksaa?

– Puolisen miljoonaa.

Käytännössä Lehtinen on siis ilmoittanut, että seuraavien kuukausien ajan hän aikoo keskittyä totaalisesti itseensä, ja se tulee törkeän kalliiksi. Hän ei käy kertaakaan kaupassa, ole käytettävissä lapsenvahdiksi, imuroi kämppää, vie koiraa lenkille, tyhjennä kissan vessaa, raahaa maitotölkkejä kierrätykseen, kanna huolta Suomen valtionvelasta tai läheistensä viihtyvyydestä. Ainoa asia hänen tehtävälistallaan on hengissä pysyminen – ja viikottainen tarkistussoitto satelliittipuhelimella kilpailun järjestäjille.
 

Ehkä Lehtinen kertoo myöhemmin muistelmissaan, mitä vastapalveluksia kotona pitää luvata, että puolisolta irtoaa lupa tällaiselle luontoretkelle. Luulen, että siinä puhutaan vuosikymmenistä.

Itselläni on siihen vielä matkaa. Kaavailemani kylmäsavustuslaitteisto on vasta idean asteella, eikä ajatus sahtikellaristakaan ole saanut vastakaikua.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi