Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Markus
Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi

Esalainen

Feministiset arvot ja betoniset rakenteet, niitäkö Lahti kaipaa?

Yhdellä porilaisella apostolilla tuntuu olevan enemmän vaikutusvaltaa kuin tusinalla lobbareita Säätytalossa. Kyse on tietenkin aluepolitiikan matkasaarnaajasta Timo Arosta, joka työskentelee asiantuntijana aluekehittämisen konsulttitoimistossa MDI:ssä.

Sen bisnesidea on yksinkertainen, mutta loistava. Ensin MDI julkaisee jäätävän ennusteen jonkin alueen väestökehityksestä ja sen jälkeen tohtori Aro jalkautuu alueelle neuvomaan, mitä pitäisi tehdä.

MDI on aiheuttanut kylmää hikeä ja vilunväristyksiä myös Lahden seudulla. Helmikuussa sai paljon julkisuutta ennuste, jonka mukaan kaupungin väestönkasvu pysähtyisi jo kymmenessä vuodessa eli kaupungin oma tavoite 150 000 asukkaasta vuonna 2030 olisi yhtä realistinen kuin Euroopan suurin autokauppa Hämeenlinnan pelloilla. Heinolassa ja muissa lähipitäjissä väkiluvusta uhkaa huveta jopa viidennes.

Timo Aro käväisi alkuviikosta Lahdessa kertomassa ongelmaan ratkaisun: feministinen elinvoimapolitiikka. Makustellaanpa hetki: ”feministinen elinvoimapolitiikka”.

Ajatus ottaa tuulta ja liitelee 1900-luvun alun Tampereelle. Puuvillatehtaankatua kävelee satoja, ei kun tuhansia valkoisiin huiveihin sonnustautuneita nuoria naimattomia naisia tehtaalle töihin. Heitä on niin paljon, että kaupungissa on tuplasti naisia miehiin verrattuna.

Eli Kehruu-Jennyt takaisin ja puoli valtakuntaa pelastuu. Tätäkö Aro tarkoitti? Tuskinpa, vaikka lopputulos onkin sama: naimaikäisiä naisia tarvitaan lisää, jotta miehet seuraavat perässä ja väkiluku saadaan kasvuun.

Koska feministinen elinvoimapolitiikka oli itselleni terminä outo ja imagollisesti se sopii rouheaan Lahteen yhtä hyvin kuin autonrengas kukkaruukkuun, päätin turvautua konsulttiin minäkin. Kysyin asiasta tunnetulta feministiltä, Mustreadin päätoimittajalta Anne Moilaselta, joka käänsi feminismin yleisemmin tasa-arvoksi.

Hänestä tällaisia elinvoimatekijöitä olisivat subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus, edullinen sairaan lapsen hoitoapu, asennekasvatus seksuaalisen ahdistelun ehkäisemiseksi työpaikoilla, lu­paus harjoittelupaikoista naisopiskelijoille ja niin edelleen.

Kyse on vähän toisentyyppisistä vetovoimatekijöistä kuin mistä täällä on viime aikoina keskusteltu: KymiRing, mäkimontun rinnekatsomo, Rantakartanon hotelli, Kisapuisto...

Vaan olisiko niin, että tarvitaan kumpaakin? Rakennetut puitteet mahdollistavat asioiden tapahtumista, pehmeät arvot taas puhuttelevat ihmistä suoraan sydämeen. Kokemus siitä, että arki sujuu ja minua arvostetaan, voisi olla yhtä houkutteleva vetovoimatekijä kuin kuutiokaupalla betonia.

Markus Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi