Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Marjaana
Lahola
marjaana.lahola@ess.fi

Esalainen

Varovainen optimismi vs. loskanharmaa realismi

Kesän lämpö hellitteli ihoa, ja tallustelin eteenpäin matkalla ei-erityisemmin-mihinkään, kun ohiajava autokuski rullasi ikkunansa alas.

”Tämä on autotie! Ääliö!”

Auto kaasutti menemään. Kotiin päästyäni googletin paikan ja totesin, että liikenteellisesti se oli ehkä kyseisen kaupungin erikoisin. Kävelytie muuttuu sulavasti ensin parkkipaikaksi ja sitten autotieksi. En tainnut olla ainoa paikassa haksahtanut.

Olin kävellyt väärässä paikassa, joten mea culpa. Culpa tosin myös sen edessäni kävelleen porukan, mutta oli miten oli, ensi kerralla en toista samaa virhettä.

Asia toki olisi tullut selväksi ilman haukkumasanojakin, mutta kai kaikilla on joskus päiviä, jolloin sytytyslanka tuppaa olemaan vähän tavallista lyhyempi.

Huusin pois kaasuttavan tuntemattoman autoilijan perään ”rakastan sua myös!”.

Sinänsä jatkuva yltiöpositiivisuuden tuuttaaminen voi tuntua jopa vähän ärsyttävältä. Pelkkää iloa, onnea ja täydellistä elämää pursuavat somekuvatkaan eivät tunnetusti ole koko totuus. Elämä voi kyllä olla ruusuilla tanssimista, mutta silloin sen osana ovat myös pistohaavat jalkapohjissa.

Toisaalta on yllättävän helppo sortua negatiivisuuteen ja valittamiseen. Marraskuunharmaasta ja saharankuivasta huumorista tunnetuille suomalaisille kyynisyys on usein helpompaa kuin positiivisuus.

Usein mikä tahansa valittamisen aihe on myös petollisen helppo puheenaihe. Posti tuli myöhässä, sää surkea, flunssakin tulossa. Ympärillä olevasta maail­masta löytyy hakemattakin aina jotakin, mistä valittaa. Jos menee huonosti, ei ainakaan omakehu haise, mikä tietysti olisi suuremman luokan protokollavirhe kevyissä sosiaalisissa tilanteissa.

Sääkin ehkä vaikuttaa. Aikanaan taksia ajanut tuttu kertoi ihmisten olevan talvella todella vihaisia.

Olen pitänyt itseäni aina suhteellisen positiivisena ihmisenä. Siksi onkin ollut aika pysäyttävää, kun olen saanut palautetta negatiivisuuteen jumittamisesta – mutta myönnettävä on, etteivät huomauttajat väärässäkään olleet.

Palaute on saanut kiinnittämään eri tavalla huomiota omaan toimintaan. Käytöksen muutoshan on äärimmäisen hidas ja vaikea prosessi, enkä ajatellut tehdä asiasta mitään elämänmittaista haastetta.

Silti nyt tulee kiinnitettyä enemmän huomiota siihen, milloin puhe alkaa omassa suussa vääntyä pienimpään yhteiseen nimittäjään eli valittamiseen.

Realismi ja kyynisyys tuntuvat olevan monelle synonyymeja, joten realismin sijaan pitänee ehdottaa varovaista optimismia. Näin kevätauringon paistaessa sen kokeileminenkin voi olla vähän helpompaa.

Marjaana Lahola
marjaana.lahola@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi