Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Esalainen

Virhe tekee ihmisen

Kuulkaa: ne ovat kloonanneet Johann Sebastian Bachin. Kanttori makaa kaiketi yhä haudassaan Leipzigissa, mutta tekoälyn avulla Bachin musiikkia saadaan tuotettua lisää nappia painamalla.

Helsingin Sanomat kertoi sunnuntaina 28.4. amerikkalaissäveltäjä David Copesta. Hän kirjoitti jo 1980-luvulla algoritmin, joka teki yhdessä päivässä 5 000 Bach-tyylistä koraalia. Myöhemmin Cope toisti tempun Mozartin musiikilla. Hesarin mukaan edes harjaantunut yleisö ei tahtonut koetilanteessa erottaa, mikä oli koneen säveltämää ja mikä musiikin nerojen sulkakynästä.

Säveltävä kone perustuu periaatteessa samaan asiaan kuin Googlen täsmämainonta. Jos etsit hakukoneesta toistuvasti hotelleja ja lentoja, algoritmi arvelee sinun olevan lähdössä matkalle ja alkaa näyttää matkanjärjestäjien mainoksia. Kun taas tietokantaan syötetään tarpeeksi näytteitä tietyn säveltäjän teoksista, tyylistä alkaa erottua lainalaisuuksia. Muuntelemalla niiden ominaispiirteitä kone tuottaa sävellyksiä, jotka vaikuttavat alkuperäisiltä.

Ajatus tietokoneesta säveltämässä nostattaa karvat pystyyn mutta ei lopulta eroa ihmisen tekosista niin paljon kuin ensin voisi ajatella. Suurillakin säveltäjillä on ollut kautta historian taipumus lainata ideoita muilta ja kierrättää omia luomuksiaan. Ihmisen ”tietokanta” muodostuu siitä kokemusmassasta, jolle hän on elämänsä aikana altistunut.

Olen itse askarrellut koko talven Beethovenin yhdeksännen sinfonian parissa. Laulan Päijät-Hämeestä kootussa kuorossa, joka esittää teoksen Dominante-kuoron kanssa Sinfonia Lahden konsertissa kahden viikon kuluttua. Todennäköisesti David Cope pystyisi tilaamaan algoritmiltaan myös ”aitoa” Beethovenia. Vai pystyisikö sittenkään?

Jokainen yhdeksännen sinfonian viimeistä osaa laulanut tietää, että teoksen säveltäjä tuntuu toimineen välillä täysin holtittomasti. Suuri saksalainen kirjoitti esimerkiksi tenoreille keskelle fraasia järjettömän tuntuisia oktaavihyppyjä ja sopraanoille 13 tahtia peräkkäin pelkkää ylä-aata – korkealta ja kovaa. Altot laulavat samaan aikaan Himmlische dein Heiligtum -värssyn viimeisiä sanoja. Sen on tarkoitus sitaista yhteen tuplafuuga, joka kiteyttää hienosti Friedrich Schillerin An die Freude -runon ylevän ajatuksen kaikkien ihmisten ykseydestä. Tai kiteyttäisi, jos sanoma ei peittyisi nuottiviivaston yläpuolella kirkuvien sopraanojen pauhuun.

Algoritmi olisi tuskin tällaiseen virheeseen sortunut. Beethovenilta asia meni ohi ehkä siksi, että hän oli viimeistä sinfoniaansa säveltäessään jo täysin kuuro eikä välttämättä enää hahmottanut, mitä millekin äänelle on järkevää kirjoittaa. Siksi hän sai aikaiseksi teoksen, joka on innoittanut miljoonia ihmisiä kohta 200 vuoden ajan. Sitä on rakastettu – ja varmasti vihattukin – juuri älyttömyyksiensä vuoksi.

Luulenpa, että tietokoneen luoma täydellinen yhdeksäs sinfonia olisi jo aikapäiviä sitten unohdettu, sillä virheettömyys on lopulta tylsää. Siksi ihmislajin on syytä varjella kuprujaan. Niiden kautta me lopulta kehitymme.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi