Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Esalainen

Kun jännitimme ehdokkaiden lailla

Meitä kumpaakin hermostutti ja jännitti, vaikkemme oikeastaan tienneet miksi. Työvuoro Lahden Sibeliustalon vaalivalvojaisissa oli alkamassa, olimme kollegan kanssa paikalla puvut pykälässä ja läppärit kainalossa, valmiina tykittämään poliitikkojen haastatteluja verkkoon illan edetessä. Suomi oli saava uudet päättäjät, ja kuten ilta osoitti, ihan kaikki ei mennyt niin kuin oli ensin arveltu. Kuka olisi esimerkiksi arvannut etukäteen, että Juha Rehula (kesk.) putoaa, ja vieläpä niin, että ohi ja läpi kiilaa nuori nainen Hilkka Kemppi?

Suomalaiseen tyyliin puolueiden edustajat ja tukijat juhlivat paikkoja ja läpimenijöitä hillitysti ainakin median edessä. Ei näkynyt pöydällä tanssimista, ei läikkynyt kalja. Hurraahuutoja ja aplodeja kuultiin sentään satunnaisesti, naurua ja hymyä onnistujien pöydissä, hiljaisempaa toisaalla.

Kun nostin katseeni iltayhdentoista jälkeen läppäristä, baari oli ehditty sulkea ja Metsähalli oli lähes tyhjillään. Tajusin, etten ollut syönyt, juonut tai tehnyt ylipäätään mitään muuta kuin töitä sen jälkeen, kun astuin Sibeliustaloon. Silmät seisoivat päässä, mutta hauskaa oli ollut.

Vielä aiemmin päivällä olin paniikissa. Oli vaalipäivän aamu, enkä tiennyt, ketä äänestää. En luota vaalikoneiden tuloksiin, vaan haluan tuntea, että minulla on ehdokkaaseeni joku kontakti, jokin käsitys hänen olemuksestaan ja ajatusmaailmastaan. Edes rahtusen verran yhteistä historiaa.

Eräs kollega kertoi katsoneensa yhtä viimeisimmistä tv:n vaaliväittelyistä ennen sunnuntaita. Siellä puolueen puheenjohtajilta oli kysytty lapsista, mutta eräskin demarijohtaja oli kuulemma jostain syystä puhunut lasten sijaan eläkeläisistä. No, tuleehan lapsistakin joskus eläkeläisiä. Kollegan analyysin mukaan taidamme saada näköisiämme päättäjiä – päälle puhuvia, sekavia ja heitä, jotka eivät vastaa siihen, mitä kysytään.

Lopullisen päätöksen ehdokkaastani tein vasta äänestyskopissa. Tiukille meni, niin kuin vaalituloksetkin.

Sibeliustalolla tunsi taas sen, että politiikka on laji, joka vie mennessään, jos sen antaa tehdä niin. Sitä alkaa hetkeksi elää ja hengittää sitä, että on osa jotain suurempaa yhteisöä, joka yrittää vaikuttaa ja muuttaa asioita paremmiksi. Voisin kuunnella tuntitolkulla vaalianalyysejä ja asiantuntijoiden spekulaatioita.

Politiikka on myös raaka, julma ja kovuutta vaativa laji. Pahimmillaan politiikassa ollaan valmiita pyörtämään kaikki periaatteet ja lupaukset oman edun tavoittelun nimissä tai ihan vain siksi, että niin voi tehdä. Toisinaan riitely ja kiire kaatavat kokonaisia uudistuksia, kuten kävi soten kanssa.

Poliitikkoja on helppo haukkua, joskus syystäkin. Mutta sunnuntaina saatiin sitä, mitä tilattiin.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 5,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
5,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi