Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Markus
Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi

Esalainen

Kolmesti vallankahvassa heti debyyttivuonna

Kuplavolkkari pörähti käyntiin heti ensimmäisellä yrittämällä. Ukilta peritty kulkupeli totteli virta-avainta, vaikka oli tammikuinen pakkaspäivä. Ainahan se totteli.

Isä otti lähtijästä valokuvan muistoksi. Vielä viimeinen tarkistus, että uudensileä ajokortti on taskussa. Sinä päivänä sillä oli toinenkin tarkoitus.

Oli sunnuntai, tammikuun 16. päivä vuonna 1994. Kainuulaisen kyläkoulun liikuntasalissa ei silloin pelattu koripalloa eikä pyöritty rekin ympäri.

Ensimmäinen kerta äänestämässä ei unohdu koskaan.

Nimen tarkistaminen listasta vaalivirkailijoiden kanssa. Henkilötodistus. Ikioma äänestyslappu. Koppi. Lyijykynä. Lista ehdokkaista kopin seinällä. Numeron piirtäminen lappuun. Leima. Valkoisen paperin veto uurnan päältä. Lappu rakoon. Sujahdus. Valkoinen paperi takaisin raon päälle. Ulos salista. Se oli siinä.

Saman kevään abiturienttina sitä oli tietysti olevinaan erityisen valveutunut yhteiskunnallisesti(kin) ja ajatteli, että ei tässä sen kummempaa. Mutta taisi pinnan alta silti tuntua uudelta ja hyvältä: nyt sitä ollaan aikuisia!

Ja presidentintekijöitä!

Presidentinvaalit 1994 olivat historialliset paitsi henkilökohtaisesti, myös laajemminkin. Ensimmäistä kertaa kansalaiset pääsivät antamaan äänensä suoraan vain ehdokkaalle valitsijamiesten sijaan. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun presidenttipelin ratkaisi - näin väkevästi väitetään eikä ole vielä vääräksikään todistettu - television viihdeohjelma.

Martti Ahtisaari klaarasi lupsakalla otteellaan Tuttu juttu -ohjelman kilpasiskoaan Elisabeth Rehniä paremmin ja nappasi Mäntyniemen avaimen itselleen.

Presidenttiä tuli siis äänestetyksi heti ensimmäisenä vuonna kahdesti. Debyyttivuotta täydensi vielä kolmas äänestys, kun syksyllä piti sanoa mielipiteensä Suomen EU-jäsenyydestä.

Ensimmäisillä kerroilla ehdokkaan valitseminen ja äänestäminen oli selkeää. Oli puolue ja puolueen linja. Oli haastatteluita ja tenttejä. Ehdokkaat saivat olla rauhassa torilla. Somesta ei ollut tietoakaan ja ainoa mediakohinan lähde oli tuuli, joka käänsi television antennin väärään asentoon.

Vaikka maailma on paljon monimutkaisempi kuin ennen ja kansanedustajana asetut vapaaehtoisesti julkiseksi kusitolpaksi, ehdokkaat yrittävät parhaansa mukaan selviytyä nykyisen somekohinan keskellä. He pyytävät Sinulta lupaa mennä Sinulle töihin.

Olisiko siis liikaa vaadittu, että antaisit itseltäsi yhden tunnin yhteiselle neljälle vuodelle. Että tarttuisit siihen puiseen vallankahvaan, jonka pää on terävä ja lyijyä. Että piirtäisit lappuunSinulle sopivimman numeron tai luvun.

Vielä ehtii.

Markus Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi