Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Hanna
Myyrä
hanna.myyra@ess.fi

Esalainen

Nyt on hyvä aika aloittaa kiikarointi

Lintujen tarkkailun on todettu tuottavan mielihyvää. Kun siihen yhdistää luontoretkeilyn ja metsässä kulkemisen, voi olla varma, että hartioilta paineet kevenevät ainakin hivenen ja ainakin joksikin aikaa.

Kevät on mitä parhain aika aloittaa lintulajien opettelu, jos tuottaa vaikeuksia jo erottaa varis harakasta. Helppo nyrkkisääntö: harakassa ei ole harmaata eikä variksessa valkoista. Tuohon jälkimmäiseen täytyy tosin lisätä sellainen pieni varaus, että variksessa voi olla joskus vähän valkoistakin esimerkiksi siitä syystä, että sen ravinto on ollut köyhää, kuten pelkkää pullaa. Samaa näkee muun muassa sinisorsilla.

Näistä peruslinnuista voi vähitellen laajentaa osaamistaan. Kuusen latvassa tähän aikaan keväästä kujertava musta, keltanokkainen lintu on – yllätys, yllätys – mustarastas. Laajempaan lajitunnistukseen auttaa parhaiten kunnollinen lintukirja ja kyllä kiikareistakin apua on, koska kaukaa ei aina erota linnun tuntomerkkejä.

Olen verrannut lintuharrastusta geokätköilyyn liikkuvilla kätköillä. Koska linnuilla on tapana lentää paikasta toiseen ja välillä aika sukkelastikin, niitä ei vain aina löydä sieltä, mistä joku muu on ne havainnut.

Birdlifen ylläpitämä tiira.fi-sivustolta saa hyvin tietoa siitä, mitä lajeja missäkin paikoissa on viime aikoina nähty tai kuultu. Jos riehaantuu jäseneksi, saa myös koordinaatit ja karttakuvan.

Vaikka osin lintuja etsii tarkoitushakuisesti, vielä enemmän ilahtuu, kun luonnossa kulkiessa törmää lajiin, jota ei uskonut siellä näkevänsä. Merikotkaakin näkee myös näin sisämaassa aika ajoin.

Päijät-Hämeessä on paikkoja, joissa usein lintulajien kevätmuuton seurantaan on oivalliset mahdollisuudet ja joissa lintuja on oikeastaan takuuvarmasti. Orimattilan laajoilla tulvapeltoaukeilla voi parhaimmillaan nähdä satojen lintujen saapuvan lyhyen ajan sisällä.

Lintuauroja tulee toinen toisensa perään ja lajeja on monia – ei vain niin monen inhoamia valkoposkihanhia - vaan taivaalta sataa tundra- ja metsähanhia, laulujoutsenia ja kurkiauroja. Sen seuraaminen on sykähdyttävä kokemus, ja sen jokakeväinen alkusoitto on jo puhallettu.

Suomalaiset on taas listattu maail­man onnellisimmaksi kansaksi. Kevätmuuton seuranta saattaa nostaa onnellisuuden astetta entisestään, jos niin suuren määrän onnea onnea kykenee sietämään.

Tästäkin ilonaiheesta kannattaa silti olla hivenen myös huolissaan, sillä lintujen määrä on vähentynyt Suomessa ja muualla Euroopassa hälyttävästi. Monen lintulajin luontainen elinpiiri on kadonnut ja hyönteisten myrkytykset riuduttavat hyönteissyöjien määriä. Tutut hömötiainen ja varpunen ovat erittäin uhanalaisia lajeja.

Hanna Myyrä
hanna.myyra@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi