Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Esalainen

Ollapa alkuperäinen

Julkisuudessa kerrottiin viime viikolla Lapin käräjäoikeuden päätöksestä, jonka mukaan saamelaisilla on jatkossa oikeus kalastaa kotijoessaan ilman Metsähallituksen lupaa.

Ratkaisua perusteltiin saamelaisten asemalla alkuperäiskansana: he olivat täällä ensin.

Metsähallituksella on aivan yhtä vähän oikeutta verottaa heidän kotijokeaan kuin jenkkiviranomaisilla oli oikeus lahdata puhveleita Yhdysvaltain keskilännen preerioilla 1800-luvulla.

Alkuperäisyys on hyvä, sillä se sitoo ihmisen maahan. Se joka on maahan sidottu, haluaa yleensä pitää ympäristöstään hyvää huolta. Itsessäni päätös herätti kuitenkin myös pienen kateuden kipinän. Olisipa mahtavaa, jos minullakin olisi kotijoki tai koti-ihan-mitä-tahansa, jonka antimista minä ja heimotoverini saisimme nauttia ilmaiseksi yli jokamiehenoikeuksien.

Valitettavasti en ole millään tavalla alkuperäinen. Historiallisessa katsannossa olen kaiketi eniten hämäläinen, vaikka olenkin syntynyt Uudellamaalla. Sukujuureni johtavat myös Savoon ja Karjalaan, joten tarkemmin ajateltuna olen pelkkä geneettinen sekoite. Ja mitä sellainen on saamelaisuuden rinnalla? Ei niin mitään.

Saamelaisilla on oma viehättävä museonsa Inarissa. He jutaavat moottorikelkoillaan pitkin poikin tuntureita porojensa perässä. Heidän kotikulmillaan luonto on niin jylhää, että sen ympärille on syntynyt muhkea bisnes. Se perustuu nykyisin pitkälti siihen, että muualta tulleet myyvät muualta tulleille muualta tuotuja asioita kuten joulupukkipinssejä, poroaiheisia jääkaappimagneetteja ja sairaan kalliita revontulielämyksiä lasisissa igluissa. Rahatkin taitavat kyllä valua enimmäkseen muualle kuin saamelaisten taskuihin.

Minun sukujuuristani ei saa irti minkäänlaista teemapuistoa. En ole ollut millään tavalla väärinkäytetty tai väärinymmärretty, mikä näkyy identiteettini laimeutena. Edes muinaiset tiedemiehet harhaisine rotuteorioineen eivät olleet kiinnostuneita esi-isieni pääkallojen mittasuhteista.

Jos olisin alkuperäinen, voisin kapinoida juuriani vastaan tai vaihtoehtoisesti valita vahvistavani niitä. Voisin myös vedota verenperintööni aina, kun puolisoni ehdottaa jotain luonteelleni vai-keaa tai vierasta kuten kirjapinojen siivoamista yöpöydältä tai auton katsastamista hyvissä ajoin.

Tunnen kuitenkin toisinaan outoja paikkaan kuulumisen väreitä käydessäni Nastolassa, jossa vietin suuren osan lapsuuttani. Ehkä olen peräti perushämäläinen?

Topelius yhdistää Maamme-kirjassaan hämäläisyyteen monia vähemmän mairittelevia piirteitä. Hämäläinen on roteva ja kankea, hiljainen, hidas ja jääräpäinen. Kesäisin pukeudumme karkeisiin mekkoihin ja keittelemme talkkunaa kaura- ja ohrajauhoista. Hyödyllinen ja kaunis ovat meille yksi ja sama asia, mikä tarkoittaa kääntäen sitä, että taiteilijoiksi meistä ei ainakaan ole.

Pelloistamme olemme kuitenkin tarkkoja. Olinkin polleaa poikaa kun sain viime syksynä kylvettyä kymmenen aarin ruismaani niin hyvissä ajoin, että oras ehti tuuheaksi ennen talven tuloa. Siitä on hyvä ponnistaa kohti uusia pettymyksiä.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi