Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Marjaana
Lahola
marjaana.lahola@ess.fi

Esalainen

Huomioita vessan seiniltä

On monia asioita, joita tajuaa kaipaavansa vasta silloin, kun niitä ei ole: vaikkapa eväsjugurtin lusikka junassa istuessa tai uimareissulla kotiin unohtunut pyyhe.

Ja tietenkin vessa.

Onneksi kaupunkiolosuhteissa käyttökelpoinen wc on yleensä tilanteen vaatiessa suhteellisen helppo löytää. Hotelli helpotusten yleinen tarve tarkoittaa myös sitä, että niiden kirjo on yhtä suuri kuin niiden määräkin.

Oletko huomannut, että esimerkiksi ravintolan etuosasta ei voi koskaan päätellä, millaiset sen vessatilat ovat? Avaran ja tyylikkään ravintolan vessaosasto saattaakin näyttää siltä, että remontoijat unohtivat käydä siellä. Vaatimattoman kapakan vessatilat saattavatkin olla sellaiset, että sieltä puuttuu vain sohva.

Yleisen vessan voi toteuttaa monella tavalla: viiden tähden tyyliä tavoitellen (koristeellisia kiiltäviä pintoja ja design-lavuaari), sisäpiirivitsinä (sarjakuvakahvilan seinillä sarjakuvahahmoja ja elokuvateatterin vessassa kuvia näyttelijöistä) tai perustason huoltoasemaratkaisuna (koppi ja käsienpesuallas, ei krumeluureja).

Varsinkin yökerhoissa vessan sisustuksesta huolehtivat asiakkaat itse kuulakärkikynien, tussien ja kantaaottavien tarrojen kanssa – halusi omistaja tai ei. Asiakaskunta määrää yksityiskohdat, mutta rakkaus ja seksi kuuluvat lähes jokaisen vessanseinän vakioaiheisiin.

Omat kokemukseni rajoittuvat toki naistenhuoneisiin. Miesten vessoista ainoat kokemukseni ovat opiskeluaikojen sitseistä, joissa naisten piti käyttää miesten vessaa ja toisin päin. Olen kyllä kuullut väitteen, että naisten vessat ovat miesten vessoja ällöttävämpiä, mutta ainakin kyseisessä yökerhossa miehet vetivät hajun ja yleisen viihtyvyyden kannalta pahasti lyhyemmän korren.

Kulttuurierot yltävät wc-tiloihin jo pelkästään Euroopan alueella. Suomalainen tyyli, jossa ovet aukeavat ulospäin, ei ole saanut kannatusta muualla. Viimeistään sen huomaa lentokentällä, kun yrittää repun kanssa ahtautua pikkuruiseen vessakoppiin.

Lämmin vesi hanasta on monessa paikassa turhaa ylellisyyttä, jossakin on katonrajassa auki oleva ikkuna myös keskellä talvea. Saksassa vessojen ulkopuolella istuu siivooja, jolle annetaan lähtiessä tippi.

Oma lukunsa ovat rautatieasemien vessat. Helsingissä rahastaja vaihtui vähän harmillisestikin jossain vaiheessa automaattiin, Tampereella siniset huumevalot vaihdettiin vähän tavallisempaan valaistukseen.

Muutaman muutoksen toivoisi myös Lahden matkakeskukseen. Pikkuruisissa vessakopperoissa olevissa metallipöntöissä ei ole edes istuinrengasta – sitä en tosin tiedä, onko syynä rikkoutuminen vai tarkoituksellinen suunnittelu. Syystä tai toisesta toinen, näkymätön vessakoppi taas tuntuu olevan hajun perusteella aseman tunnelissa. Ehkäpä jonkinlainen parempi ohjaus auttaisi näitä vessaa etsiessään eksyneitä?

PS: Vielä kaikille ravintoloiden pitäjille tiedoksi, että vessanseinille kannattaa hankkia koukku, jos sellaista ei vielä ole. Käsilaukkukansa kiittää.

Marjaana Lahola
marjaana.lahola@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi