Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Marjaana
Lahola
marjaana.lahola@ess.fi

Esalainen

Miten johtaisit valtiota?

Alamaiseni rakastavat minua!” julistaa maireana pikku saarivaltioni diktaattori, joka saapastelee ympäri saarta tutustumassa asukkaiden työn jälkeen. Vierailulla on välitön vaikutus: maatilan, tehtaan ja turisteja tursuavan hotellin laatu ja tuottavuus parantuvat heti.

Pikkusaaren kehittämiseen ja johtamiseen keskittyvä tietokonepeli on salainen paheeni. Aloitetaan lähes tyhjältä saarelta, jossa on muutama kymmenen asukasta ja runsaasti luonnonvaroja, ja ryhdytään töihin. Tarkoitus on toisaalta tehdä ihmiset onnellisiksi, toisaalta tehdä mahdollisimman paljon rahaa – sekä valtiolle että johtajan omalle sivutilille.

Matkalla riittää mutkia. Uskonnollinen ryhmittymä vaatii kirkkoja ja älymystö kouluja. Luonnonsuojelijoita riipii kaivostoiminta ja nationalisteja ärsyttää, jos rajat ovat avoinna maahanmuuttajille. Kapitalistit vaativat tehtaita, kommunistit lisää asuntoja ja militaristit isomman armeijan. Ja miksi nuo osoittavat taas mieltään?

Vaaleistakin pitäisi selvitä aina muutaman vuoden välein.

Joskus ystävien kanssa on tullut huvikseen pohdittua, millaisen saarivaltion itse perustaisimme. Emme tainneet päästä yhteisymmärrykseen edes lipusta, saati sitten hallintotavasta.

Meidän kuvitteelliselle saarellemme ratkaisujen keksiminen olisi vieläpä suhteellisen helppoa, koska siellä ei asuisi kuin muutama ihminen. Jos asukkaita on enemmän – sanotaan vaikka 5,5 miljoonaa – meneekin moni asia hankalammaksi. Jokaisen asukkaan kanssa ei enää voi jutella henkilökohtaisesti, ja helposti käy niin, että he alkavat mielikuvissa sulautua yhteen.

Mitä kauempana ollaan, sitä helpompi on nähdä kokonaisuus, mutta sitä helpompaa on myös kuitata jokin asia epätärkeäksi.

Kun aikaa on kulunut enemmän, muodostuvat maan tavat. Isojen, perustavanlaatuisten muutosten tekeminen onkin siinä vaiheessa suhteellisen vaikeaa – vai mitä sanoisi asiasta vaikka sote-valiokunta?

Yksi asia, jota saaripeli ei tunne, on vanhustenhoito. Eläkkeelle jäävät saavat rakentaa itselleen hökkelin ja istua siellä siihen asti, että johtaja päättää ottaa käyttöön sosiaaliturvajärjestelmän tai rakennuttaa talopahasen, joka ei peri asukkailta vuokraa. Kovin hienoa taloa tällaiseen hyväntekeväisyyteen ei kannata varata. Kartanoissa asukoot ne, joilla on varaa maksaa!

Tämä on tietysti pelkkää pelimekaniikkaa – siinä toimitaan pelin antamilla säännöillä. Todellisuudessa pelimekaniikan voi rikkoa, vaikka helppoa sekään ei näytä olevan. Vanhustenhoidon tilasta puhuttiin pitkään, ennen kuin muutama viikko sitten jokin viimein rikkoi kuplan.

Toki moni muukin asia pelissä eroaa todellisuudesta. Digidiktaattori tunnustaa ainoastaan vallan yksijako-oppia, joten hän ei voi myöskään välttää vastuuta mistään. Hän säätää lait, päättää palkat ja valitsee, millaisia yrityksiä saarelle perustetaan.

Minkähänlainen peli syntyisi, jos pelaaja joutuisikin väittelemään joka päätöksestä monen sadan muun pelaajan kanssa?

Marjaana Lahola
marjaana.lahola@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi