Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Esalainen

Kaikki elämäni Paavot

Ensimmäisellä hiihtotunnilla Paavo halusi, että opettelemme niin sanotun Lapin käännöksen. Sitä varten ryhmittäydyttiin pitkään jonoon urheilukentän laitaan vedetylle ladulle. Lapin käännöksessä hiihtäjä kääntää vasemman suksensa ympäri ja nostaa oikean sen viereen. Menosuunta siis muuttuu siltä seisomalta 180 astetta.

Olin kuusivuotias, ja hiihtokoulu loppui minun osaltani siihen. Hiihtokipinä ei kuitenkaan sammunut. Se saattaa johtua elämäni toisesta merkittävästä Paavosta.
 

Harjoittelen parhaillaan Viimeiset kiusaukset -oopperan kuoro-osuuksia. Lahden Urkuviikolle valmistuva esitys kertoo uskonmies Paavo Ruotsalaisesta, jolle olen sattumoisin sukua. Sukulaismiestäni kutsuttiin myös Löyhkä-Paavoksi, sillä nuorena hänen hengellinen etsintänsä vaati epämääräistä hourailua pitkin Ylä-Savon korpimaita.

Kevättalvella 1799 helvetin lieskat polttelivat isoisäni isoäidin isoisää niin lujasti, että Paavo päätti lähteä kysymään neuvoja eräältä sepältä, joka asui Jyväskylässä. Hiihtomatkaa Nilsiästä kertyi tämän ”personal trainerin” luo vähintään 200 kilometriä suuntaansa. Eväänä Paavolla oli runsaskuituista pettuleipää.

Koska noihin aikoihin ei vielä ollut gps-kelloja, emme tiedä tarkalleen, mitä reittiä Paavo hiihti ja kuinka kauan hän taipaleellaan viipyi. Oletettavasti aikaa vierähti viikkoja. Tapani Ruokasen kirjoittaman elämäkerran mukaan Paavo kulki välillä harhaan taittaessaan laajoja järvenselkiä. Hänen vanhempansa arvelivat hourupojan ehkä hirttäneen itsensä korpikuusen oksaan.
 

Paavon henkinen oppi on suvussamme sittemmin laimentunut. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, millaisella kalustolla Paavo hiihti ja kuinka suksi luisti. Malttoiko pitää sykkeen pk-alueella? Suksenpohjaan ei välttämättä riittänyt edes kynttilää, sillä kaikesta oli noihin aikoihin puutetta. Jokainen roskaisilla kevätladuilla hiihtänyt tietää, että Paavon usko on taatusti ollut välillä koetuksella.

Toisaalta Paavo pääsi varmaankin nauttimaan myös kirkkaiden pakkasaamujen hankikannosta. Silloin oli ehkä luontevaa kokeilla pertsan sijaan luistelutyyliä; hiihtohurmos on saattanut lujittaa uskonhurmosta.

Sepän luota palattuaan 22-vuotias Paavo oli kuin uudesti syntynyt ja ryhtyi pelastamaan savolaisia pakanoita kadotukselta. Pian hän löysi Riittansa ja alkoi siittää vaatimattomaan torppaansa lapsilaumaa. Vuonna 1805 syntyi Justiina, jota saan kiittää omasta olemassaolostani.
 

Paavon hiihtovaellukset jatkuivat todennäköisesti vielä pitkään, sillä sanaa piti levittää korpiloukkoihin vuodenajoista välittämättä. Torpan päivätöistä selvittyään Paavo saattoi esimerkiksi piipahtaa parinkymmenen kilometrin päähän Juhana Lustigin seuroihin uskon asioista väittelemään. Latujenpito ei varmaankaan vastannut nykystandardeja, mutta ainahan se huonokin hiihtoreissu kotiolot voittaa.

Lapin käännöksen opetteluun Ukko-Paavokaan tuskin aikaansa haaskasi. Hän oli sen sortin miehiä, joka ei kerran latunsa löydettyään enää suuntaansa muuttanut.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi