Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Mervi
Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi

Esalainen

Ethän sitten laita minua hoitokotiin

Juhlin joulukuussa kymmenettä hääpäivääni. Menimme naimisiin vanhalla eli Mikael Agricolan vihkikaavalla. Vihkipappinamme toimi naapurin mies, nykyinen kenttäpiispa Pekka Särkiö. Toiveemme sai hänet kysymään, olenko aivan varma, että haluan käyttää kaavaa.

Sillä mentiin. Kuulin alttarilla olevani heikompi astia ja avioliitossa lupasin olla mieheni alamainen. ”–– ja miehen ompi pannut naisen pääksi, että se piti oleman hänen esimiehensä. –– ja miehen tulee se tietää ja ymmärtää, että vaikka hän ompi pantu naiselle esimieheksi, ei ole hänelle kuitenkaan sallittu, että hänen pitää sen kanssa pahasti menemään oman pahan mielensä jälkeen –– että hänen pitää sitä rakastaman ja kunnioittaman.”

Lupausten taustalla oli ajatus kunnioituksesta ja huolenpidosta. Olemme kaksi yksilöä, jotka muodostavat kokonaisuuden. Kumpikaan ei ole ylempänä toista. Kunnioitamme toisen tapoja ja tahtoa. Mikäli satumme olemaan asiasta eri mieltä, nukkumaan ei saa mennä ennen kuin asiasta on puhuttu ja sovittu.

Hyvin on mennyt, kymmenen avioliittovuoden aikana muistan hermostuneeni hänelle oikein pahasti kaksi kertaa. Ei meillä ole aina helppoa ollut, kuten ei kellään, mutta emme ole päästäneet tilanteita ylipääsemättömiksi. Olemme olleet tiukoilla, ja sellaisessa tilanteessa teimme sopimuksen. Vaikka joutuisimme veneen alle asumaan, niin yhdessä mennään.

Aika kuluu ja pian olemme vanha pariskunta vanhassa talossamme. Höperöidymme kumpikin. Jollekin saattaa tulla mieleen, että nuo kääkät pitää pistää hoitoon.

Olen katsellut uutisia vanhusten hoidosta. Siitä, miten mummot saavat kakkia haalareihinsa, et­teivät sotke paikkoja. Siitä, miten koko elämänsä työtä tehneet ihmiset lääkitään eläviksi kuolleiksi ja jätetään yksin, koska ihmisten palkkaaminen maksaa liikaa.

Minua suututtaa se, että ihmisarvon sijaan ajatellaan vain rahaa ja osakkeenomistajien voittoja. Mikä on tämä maailma, jossa vain rahalla on merkitystä, oli kyse sitten vanhoista ihmisistä tai ympäristöstä? Miten kehdataan sanoa että ”jos haluttaisiin hoitaa mummot hyvin, pitäisi palkata ihmisiä työhön”. No hitto vie, palkatkaa! Nyt, ei ensi vaalikaudella.

Onko niin, että jos haluaa varmistua siitä, ettei puolustuskyvyttömänä joudu rahanahneen sijoittajajoukon armoille, pitää pyytää lopussa suuri palvelus läheisiltä? ”Jätä minulle jotain, jolla voin päättää päiväni kun espericaret ja attendot ovat ovella. Muista, lupasit papille, että pidät huolen.”

Itse asiassa kysyin sitä jo. Mies sanoi että ”hoidan sut kotona loppuun asti ja sitten kuivaan ja laitan kaappiin talteen.”

No, tulevaisuus se on sekin.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 5,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
5,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi