Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Kimmo
Kangas
kimmo.kangas@ess.fi

Esalainen

Lihapulla todistaa, että yksilö ei tiedä parastaan

Lounaspaikassa tapahtui kummia. Oli lihapullapäivä, mutta linjastolta puuttui pullien enimmäiskiintiön kertova lappu. Kuten kaikki työpaikka- ja kouluruokailuun tottuneet tietävät, on lihapullien määrä yleensä rajoitettu enintään viiteen ruokailijaa kohden.

Epäselväksi jäi, oliko kyseessä vahingossa tapahtunut unohdus vai tarkoituksellinen ja vallankumouksellinen lihapullamarkkinoiden vapauttaminen kerta­rysäyksellä. Joka tapauksessa kollega päätti tuoreen vapauden huumassa kokeilla rajojaan. Hän otti kuusi lihapullaa.

Virhe. Sen myönsi kollega itsekin nöyränä: viisi olisi riittänyt.

Kenties harmiton lihapullaesimerkki osoittaa, miksi pohjoismaisen hyvinvointivaltion hellää, mutta samalla määrätietoisesti ohjaavaa ja ohjeistavaa kättä tarvitaan. Yksilö ei yksinkertaisesti tiedä omaa parastaan. Kenties ilman nykyisenkaltaisia sääntöjä ja rajoituksia yhteiskuntamme, joka monien vertailujen ja selvitysten mukaan kuuluu maailman parhaimpiin, ajautuisi anarkiaan ja romahdustilaan? Tuskinpa.

Tunnustan olevani – tai ennen kaikkea olleeni – etenkin kaikenlaisen omaa elämääni rajoittavan sääntelyn vastustaja. Viinit ja viinat kauppoihin, myyntiajat vapaiksi ja ylenmääräinen byrokratia hiiteen!

Olenpa usein pitänyt ylenmääräisiä sääntöjä ja rajoituksia lapsellisena ja turhanaikaisena holhouk­sena. Jos ei juoppo osaa hillitä juomistaan, tarvitseeko siitä meidän kaikkien muiden kärsiä?

Vaan ei holhous olekaan minua varten, vaan ennen kaikkea heitä varten, jotka eivät itsestään osaa tai pysty huolehtimaan. Ja heidän läheisiään varten. Pystyn kuvittelemaan, millainen ahdistuksen aihe vaikkapa alkoholin väärinkäyttäjän läheisille olisi, jos alkoholia saisi merkittävästi nykyistä helpommin.

Alkoholin ohella samanlainen tilanne koskee esimerkiksi tervey­denhuollon valinnanvapautta.

Omalta kohdaltani ajatus kuulostaa houkuttavalta ja vetoavalta: Perehtymällä ja vertailemalla voisin valita itselleni ja perheelleni hoitopaikan, missä hoito on hyvää ja hoitoon pääsy nopeaa. Jos hoito ei tyydytä, voisin äänestää jaloillani.

Vaikka edellä maalattu kuva toteutuisi omalta osaltani, miten olisi laita niiden kohdalla, jotka eivät kykene, osaa tai jaksa huolehtia omista asioistaan? Tuskin kovin hyvin, tai ainakaan paremmin kuin nykyisin.

Vaikka säännöt ja holhous joskus ärsyttävät ja aiheuttavat ylimääräistä vaivaa, olen ­kenties sopeutunut ajatukseen, että henkilökohtainen pieni harmi on kuitenkin vähäinen hinta suuremmasta hyödystä.

Siksi jatkossakin otan kiltisti viisi lihapullaa. Se on varmasti omaksi parhaakseni.

Kimmo Kangas
kimmo.kangas@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 5,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
5,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi