Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Chiméne
Bavard
chimene.bavard@ess.fi

Esalainen

Podetko pentukuumetta? Minulla sitä ehkäisee lähipiirissä oleva koira, jonka mahasta on leikattu jäätelötikku ja pätkä villalankaa

Olin isäni kanssa pari viikkoa sitten puhelimessa, kun puhelu loppui sekavaan huutoon. Syy selvisi myöhemmin. Äitini oli antanut vanhempieni dalmatiankoiran nuolla jäätelön loput, mutta koira oli napannut suihinsa myös puisen jäätelötikun. Kokonaisena. Seurasi hätääntyneitä soittoja eläinlääkäreille (joista osa arveli tikun hajoavan mahahappojen vaikutuksesta) ja jätösten tarkkaa tutkimista (sieltä se tulee ulos, uskoi suurin osa).

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hauska mutta välillä holtiton koira söi suuhunsa jotain sopimatonta. Kun tiedämme tämän koiravieraan olevan tulossa meille, siivoamme lattialta kaikki lasten lelut, koska sellaisiakin se on imuroinut sisuksiinsa. Saman koiraraukan maha avattiin jo vuosi sitten, ja sieltä löytyi pätkä villalankaa, joka oli kietoutunut vaarallisesti suolen ympärille.

Kouluikäisestä lähtien lapsuudenkodissani on ollut koira. Rodut ovat vaihdelleet lempeästä berninpaimenkoirasta omiaan vartioineeseen leonberginkoiraan, mutta koirat ovat aina olleet meille rakkaita perheenjäseniä. Varsinkin teinivuosina koira oli tärkeä juttu. Kun maailma tuntui loputtoman epäreilulta paikalta, painoin pääni viisaan koiran rintakarvoihin ja kuiskin sen korvaan salaisuuksia.

Ensimmäisen maistiaisen koiran kasvatuksesta sain, kun hankimme mieheni kanssa opiskeluaikoina yhteisen snautserin. Maailman söpöin partanaama ei ollutkaan pehmeä perhekoira vaan kävimme tiukat taistelut lauman herruudesta. Välillä piti laittaa nahkarukkaset käteen, sen verran napakasti naskalihampaat yrittivät ottaa ranteistani kiinni. Joskus rajulta tuntunut alistaminen kuitenkin kannatti, sillä sen jälkeen koira tiesi hyvin paikkansa, eikä meille tullut enää suuria erimielisyyksiä.

Lapseni ehtivät elää koiramme kanssa vain sen viimeiset vuodet, mutta koiraa ikävöidään päivittäin. Vastaantulevia koiria halutaan tervehtiä, ja koira oli joululahjalistan ykkönen. Minäkin kaipaan koiraa arkeeni, sillä muistan, miten ihanalta koiran iloinen tervehtiminen työpäivän jälkeen tuntui. Kävelyllä käyminen ilman koiraa on mielestäni turhaa.

Silti olen päättänyt jarrutella vielä pari vuotta, ja hoidamme koirakuumetta kävelyttämällä ja paijaamalla sukulaisten koiria. Monessa pikkulapsiperheessä pärjätään hienosti koirien kanssa, mutta en jaksa ottaa uutta projektia. Meille tulee koira vasta kun tiedän pystyväni rauhallisesti kouluttamaan uuden perheenjäsenen sisäsiistiksi, kävelemään nätisti remmissä ja olemaan syömättä kaikkea lattialta löytyvää.

Niin, se jäätelötikku saatiin ulos isossa leikkauksessa. Koira voi hyvin, sen omistajat köyhtyivät kiitettävästi.

Chiméne Bavard
chimene.bavard@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi