Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Esalainen

Nuoruus on tauti, josta paranee meteliä paheksuvaksi aikuiseksi

Lasten leikkipaikalla keskellä rauhallista omakotialuetta ei ollut ketään, joten kiipesimme silloisen bestikseni kanssa puiseen kiipeilytorniin ­lueskelemaan paksua vaatekatalogia. Olimme ehkä 13-vuotiaita, ja saimme kunnon nauruhepulikohtauksen kuvia katsellessamme. Kikatimme tornissa vatsalihakset helliksi. En muista kuinka ­kauan tätä kesti, ennen kuin kulman takaa harppoi tuiman näköinen mies. Naurumme oli ärsyttänyt hänet, ja hän komensi tulemaan tornista alas ja menemään kotiin. Itse en voinut ymmärtää, miksem­me saisi oleskella tyhjällä leikkipaikalla, mutta kaverini lehahti punaiseksi ja kapusi kiireesti alas tornista.

Sellaista on olla nuori – aina aikuisten mielestä väärässä paikassa väärään aikaan ja ennen kaikkea liian äänekäs.

Tapasin hiljan Lahden Mukkulan S-marketilla 15-kesäisiä nuoria, joiden käytöksestä on valitettu. Olin työkeikalla, jutunteossa, ja halusin kuulla nuorilta itseltään, kuinka häiritseviä he oikeastaan ovat. Miten välittömiä, vilpittömiä ja ennakkoluulottomia he minua kohtaan olivat! Miten fiksuja kommentteja nuoret antoivatkaan, ja ymmärsivät myös kaupan henkilökuntaa. He tiesivät ”aiheuttavansa hässäkkää”, mutta sanoivat, ettei heitä suinkaan tarvitse pelätä. ”Meidän pitäisi ennemmin pelätä aikuisia”, sanoi yksi romanityttö.

Nykyään lähes kaikki haastateltavat haluavat jälkikäteen ”pehmentää lausuntojaan” eli suomeksi sanottuna vesittää kommenttinsa mitäänsanomattomiksi. Jokaista sanaa tai verbiä mietitään naurettavuuteen asti. Arkisista asioistakaan ei uskalleta enää puhua suoraan some-kohun pelossa. Tässä ilmastossa nuorten suorapuheisuus oli kuin raikas sadekuuro väsyneille silmille.

Nuoret! Ihanat nuoret. Kamalat nuoret, jos teini-ikäisen vanhemmilta kysyy. Mutta nuoruus on tauti, josta paranee aikuiseksi (joka paheksuu ilonpitoa ja mekkalaa).

Ihminen unohtaa kovin nopeasti, millaista nuoruus on. Miksi emme anna lasten olla rauhassa keskeneräisiä, kömpelöitä ja vähän hölmöjä? Kyllä, totta hitossa lapset ja nuoret tarvitsevat kuria, rajoja ja opastusta. Eivät he mene rikki, vaikka käskemme ja kiellämme. Aikuisten tehtävä on olla se peruskallio, johon nuoret saavat törmätä. Kolhuja tulee puolin ja toisin, mutta se kannattaa.

Jos olisin markettiketjun pomo, yrittäisin perustaa kauppojen yhteyteen nuorisokahviloita, joihin palkkaisin nuorisotyöntekijöitä. Turvan ja rajojen antaminen on ensisijaisesti kotien tehtävä, mutta kun eivät nuo vallattomat varsat siellä kotona halua aina olla. Ankea sellainen maailma on, jossa ei saa yrittää ja erehtyä.

Sitä paitsi – olemmeko me aikuiset aina fiksuja, kohteliaita ja hiljaisia?

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi