Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Mervi
Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi

Esalainen

Kuka ottaa mekot, kuka saa muumimukit?

Mitäs sitten, jos minä yhtäkkiä kuolen?

Harva miettii sellaista, kun rinnasta ei vielä purista eikä vatsasta kourista. Mutta juuri silloin olisi oikea aika miettiä, mitä sitten, jos minä yhtäkkiä kuolen.

Onko testamentti tehty, komerot tyhjennetty, kuka ottaa lapset ja lemmikit ja onko jotain arkaluontoista, mitä ei ehkä soisi läheisten löytävän. Kenellä on salasanat kaikkiin palveluihin? Jonkun pitää sulkea somesivut, lakkauttaa maksupalvelu, poistaa nettikaupan asiakastili, keskeyttää asuntolainan suoraveloitus ja laittaa sähköpostiin poissaoloilmoitus. Ikuinen sellainen.

Tavaroiden perkaaminen läheisten puolesta on hyvä ajatus. Sitä kutsutaan kuolinsiivoukseksi. Ideana on sopivassa vaiheessa elämää itse tyhjentää komeroita ja vinttejä niin, ettei sukulaisten tarvitse tehdä sitä. Omaisen roolissa on kamalaa miettiä, mitä tehdä poismenneen tavaroille. Ne ovat asioita, jotka olivat hänelle tärkeitä, mutta joutavat nyt kaatopaikalle, koska ei kenenkään kotiin mahdu toisen ihmisen elämä.

Oma irtaimistoni pitäisi antaa ihmisille, jotka tietäisivät mitä tehdä 1300-luvun mekolla. Olenkin jo kertonut heille, että ”tulette sitten meille ja jaatte mekot ja asusteet”. Osan tavaroista voi myydä ja rahoilla saa ostaa pahvilaatikon polttoa varten. Hautakiveä ei tarvita, koska en halua hautaa. Jos joku haluaa muistaa, sen voi tehdä ilman kuoppaa maassa. Muistotilaisuudeksi käyvät hyvät pidot. Siinä se.

Kaverini sanovat, että osa tekemistäni töistä pitäisi viedä museoon ja vaatia, että ottaisivat ne kokoelmiinsa. Olen nähnyt yksin eläneen kutojan jäämistön: neljä tuhatta upeaa käsinkudottua nauhaa pahvilaatikoissa. Tämä kokoelma onneksi talletettiin arkistoon, eikä esimerkiksi heitetty energiajätteeseen.

Ajatuksella voi leikitellä, mutta oikeasti oman kuoleman ja sen seurausten ajatteleminen on tärkeää. Aviopuolisot eivät esimerkiksi peri toisiaan enää kuten ennen ja avopuolisot sitäkin vähemmän. Testamentti pitäisi tehdä jo siinä vaiheessa, kun ollaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, etenkin jos on otettu asuntolainaa ja hankittu kiinteää omaisuutta.

Eikä elämästä koskaan tiedä. Se voi päättyä yhtäkkiä. Aina ei ole aikaa kertoa läheisille, mitä haluaa poismenonsa jälkeen tapahtuvan.

Oma lukunsa ovat entiset suhteet. Puolison entinen elämä saattaa marssia kotiin ja vaatia irtaimiston helmiä itselleen, koska ne ovatkin alunperin olleet hänen ja kuuluvat nyt suhteesta syntyneelle jälkikasvulle. Pesänselvitykset voivat olla riitaisia ja kääntyä likaiseksi peliksi.

Ennakoiminen ei ole pessimististä, vaan järkevää. Voit siis nyt jo määrätä, kuka saa muumimukit, ei tarvitse sitten niistäkään tapella.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi