Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Esalainen

Puulämmittäjän valinta: näytti siltä, että saattaisin ryhtyä aurinkoenergian tuottajaksi

Mustikat loppuvat metsistä, oluesta on tulossa ylellisyystuote. Näin sanovat tuoreimmat ilmastouutiset. Koska kotitaloudet aiheuttavat 68 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä, olemme kaikki enemmän tai vähemmän ilmastorikollisia.

Oman syntisäkin punnitseminen on nykyisin helppoa, sillä netti on pullollaan erilaisia testejä hiilijalanjäljen mitoittamiseen. Erään sellaisen perusteella asumiseni tuprauttaa taivaalle 1 289 kiloa hiilidioksidia vuodessa. En ole ilmastorikollisena pahimmasta päästä, sillä lämmitän taloni ja käyttöveteni enimmäkseen puulla.

Liikkuminen (2 autoa) ja syöminen (sekasyöjä) kuitenkin himmentävät sädekehääni huomattavasti. Ne nostavat vuosikulutukseni lähelle suomalaisten keskimääräistä 11,5 hiilitonnia. Ja sähköä kuluu joka tapauksessa 15 000 kilowattituntia vuodessa. Jotain tarttis tehrä.

Viime talvena näytti hetken siltä, että saattaisin ryhtyä aurinkoenergian tuottajaksi. Lahti Energia lähetti yhteistyökumppaninsa tarjouksen ilmaisesta kartoituskäynnistä, jolla luvattiin selvittää, millainen aurinkomylly meidän katollemme sopisi. Tottahan tällainen tilaisuus pitää hyödyntää.

Kartoittaja saapui paikalle lopputalvesta ja totesi, että katollamme on 30 senttiä lunta. Jotta aurinkopaneelien sijoittelua olisi voinut tarkemmin suunnitella, olisi pitänyt kiivetä katolle. Se jäi tekemättä, sillä kartoittaja oli saapunut pikkukengissä.

Töllistelimme kuitenkin hetken katolle takapihaltamme. Totesimme, että talomme sijaitsee itään aukeavan loivan harjun rinteessä, korkean mäntymetsän varjossa. Käytännössä tontillemme paistaa aurinko kunnolla vain keskipäivällä. ”Kartoitus” oli sillä selvä.

Myöhemmin sain sähköpostiini englanninkielisen tutkimusraportin ja yksityiskohtaisen tarjouksen 12-paneelisen aurinkovoimalan perustamisesta. Tarjouksen hinta oli 6 779 euroa. Sillä hinnalla olisin saanut vaivaiset 3 200 kilowattituntia puhdasta aurinkosähköä vuodessa silloin, kun sitä vähiten tarvitsen.

Ylijäämän olisin tietysti voinut myydä jollekin energiayhtiölle. Pientuottajille maksetaan sähköstä pörssihintaa, joka näyttää viime kesänä pyörineen kuuden sentin paikkeilla per kilowattitunti. Teoriassa olisin siis voinut tienata aurinkovoimalla noin 200 euroa vuodessa. Investointi olisi täten maksanut itsensä takaisin 31 vuodessa (jos paneeleita ei tarvitsisi vaihtaa tai huoltaa). Hiilidioksidipäästöni olisivat kuitenkin pudonneet 1 412 kiloa vuodessa eli muutaman etelänreissun verran.

Ei tullut kauppoja sillä kerralla.

Jos olisin iso institutionaalinen toimija, voisin ehkä anoa valtion tukea huonosti kannattavalle aurinkoenergialle. Koska en ole, oli nöyrryttävä takaisin rankakasalle.

Poltan tällä hetkellä nuorta koivua, joka on kaadettu ensiharvennuksen yhteydessä. Se on ilmeisesti ilmastoneutraali valinta.

Puiden tekeminen on vain kovin työlästä. Jokaista kalikkaa on siirrettävä käsin vähintään viisi kertaa, ennen kuin siihen sitoutunut energia on muuttunut lämmöksi pattereissani. Siinä puuhaillessa alkaa tehdä yhä enemmän mieli sitä olutta.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi