Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Esalainen

Ajetaan Hyryn kautta - kirjailijan kotikylässä ei ollut juuri mitään

Kun muuttokuorma on siirretty autosta asuntoon, alan ehdotella kotiinpaluuta Hyryn kautta. Se osuu melkein matkan varrelle. Googlen mukaan jopa oikaisemme hieman, sillä nelostietä Kuivaniemelle kestäisi Rovaniemeltä varttitunnin kauemmin.

Vaimo ei ole innostunut, väittääpä jopa, että olen kehittänyt Antti Hyrystä itselleni pakkomielteen (en kiellä). Tie Hyryyn näyttää kartalla kovin moninumeroiselta, mikä tarkoittaa 20 vuotta vanhalla pakettiautolla mahdollisesti epämukavaa matkantekoa. Valistan häntä, että se juuri onkin asian juuri: Hyryyn ei pääse valtateitä. Hän oli pienten piirtojen mies.

Vain hieman huokaillen vaimo asettaa kännykän navigaattoriin määränpääksi Hyryn. Niin alkaa taival halki Etelä-Lapin syksyisten korpimaisemien. Ei niissä juuri mainittavaa ole. Loputtomasti mäntykankaita, pieniä ja vähän suurempia jokia, suota ja suota ja niittyjä ja tupia, jotka maatuvat hiljaa sumuisessa aamussa. Tämä maisema synnytti vähäeleisiä kirjoja, joiden lukeminen tuntuu yhä syvästi rauhoittavalta.

145 kilometriä myöhemmin kuuluisan kirjailijan kotikylä on viimein siinä. Selfie-kuva Hyry-kyltin kohdalla on Hyry-turistille pakollinen. Liikuntahallin paikkeilla tien piennarta pyöräilee lapsilauma. Hyryläiset ovat täyttäneet maan.

Kaarran rohkeasti Hyryntielle, jonka Google väittää johtavan vieressä kulkevan Kuivajoen yli; siitä olisi hyvä ottaa kuva. Hyrykin kuvasi 1930-luvun renkkusiltoja, mutta nykyisin tietä pitkin pääsee vain Rantahyry-nimisen maatilan pihaan, kattoremonttia tekevien miesten toljotettavaksi. Teen u-käännöksen niin nopeasti kuin se peräkärryn kanssa on mahdollista, ajan takaisin punaiselle kyläkaupalle ja nykäisen toiveikkaasti ovesta. Se pysyy suljettuna.

Hyryn kirjojen perusteella tämän on pakko olla Finlandia-voittajan syntymäkoti, se jonka toisessa päässä hänen isänsä piti sekatavarakauppaa. Rauhanyhdistyksen seuratalo on samaa punaista, tunnistettavissa seinälle ripustetusta rististä. Ja tuo liikuntahalli tuossa, ettei vain olisi Alakoulu-romaanin koulun paikka?

Hyryn kylä ei ainakaan ylimainosta kuuluisaa poikaansa, sillä kaupan ilmoitustaululta löytyy vain paikallisen metsästysseuran tiedotteita. Siksi päätän pysäyttää nuoren naisen, joka työntää lastenvaunuja tien viertä pitkin (Maantieltä hän lähti).

Hänkin on sattumoisin Hyry mutta ei samoja Hyryjä kuin Antti. Nainen kuitenkin arvelee arveluni osuvan oikeaan: synnyinkoti on kaupparakennuksessa, jossa kirjailijan veli asuu yhä. Taloa on remontoitu ja laajennettu useaan otteeseen, mutta kauppaa siinä ei ole ollut enää vuosikausiin. Alakoulun koulu puolestaan purettiin sen jälkeen, kun rakennuksessa sattui öljyvahinko. Tulevat anttihyryt käyvät koulua 15 kilometrin päässä Kuivaniemen keskustassa.

– Siellä ne käyvät Oijärveltäkin. Matkaa on 40 kilometriä suuntaansa, nainen kertoo ennen kuin jatkaa matkaa ja elämäänsä Hyrynä, Hyryssä.

Niin pienestä syntyy joskus suurta, mietin, kun jatkamme kohti Kuivaniemeä ja Perämeren rantaa.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X