Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Marjaana
Lahola
marjaana.lahola@ess.fi

Esalainen

Juokse, Lola, juokse, vielä kymmenen kilometriä

Jos haluaa tehdä kestävän elämänmuutoksen, projektia ei parane aloittaa ihan miten tahansa.

Ensinnäkään alussa ei kannata liioitella – kerralla liian kovasta kuntoilusta innostunut sohvaperuna saa ennemmin rasitusvamman kuin voittaa maratonin. Siispä järkevä, hyvä suunnitelma on tarpeen. Hiljaa hyvä tulee.

Toiseksi tarvitaan motivaatiota, joka kantaa repsahdustenkin yli, ja tietysti päämäärä, jota tavoitella. Kolmanneksi voi vielä hyödyntää positiivista painetta kertomalla tavoitteestaan ystävilleen ja perheelleen.

Jotain tällaista taisi liikkua mielessäni kesän alussa, kun ilmoittauduin hetken mielijohteesta kahden kuukauden päästä järjestettävään juoksutapahtumaan. Motivaatiota! Tavoite! Kaksi kuukautta aikaa treenata, nostaa kuntoa ja sitten kipaista kymmenen kilometrin juoksumatka!

Ei sillä niin väliä, että olen elämäni aikana juossut kerralla pysähtymättä pisimmillään noin kolmanneksen tuosta matkasta. Tapahtumassa kun ei olisi edes ajanottoa, joten kovia paineita ei olisi. Aina voisi kävellä välissä, ja aikaa harjoitteluunkin olisi vaikka kuinka paljon.

Houkuttelin muita mukaan kehumalla surkeaa kuntoani.

Sitten olikin aika aloittaa treenaaminen. Etsiskelin lenkkareitani ja tajusin niiden olevan toisessa kaupungissa. Mutta ei se mitään: paksummat talvilenkkarit kyllä löytyivät, ja kyllähän sitä tarvittaessa tennareissakin juoksee.

Muistelin joskus vuosia sitten lukemastani juoksuoppaasta, että kymmenen kilometrin juoksua varten harjoittelevan kannattaisi ensimmäisenä päivänä juosta ja kävellä vuorotellen sadan metrin matkoja. Vaikutti helpolta ja toimivalta; näin harjoitteluni saisi hyvän ja melkeinpä tieteellisen tarkan alun. Googlettaisin seuraavien päivien ohjelman sitten, kun asia olisi ajankohtainen.

Ensimmäinen juoksulenkkikin sujui oikein mukavasti ja ohjeiden mukaisesti. Olo oli lenkin jälkeen optimistinen.

Sitten, no, sitten tuli kaikkea muuta: kiireitä, hellettä, muuta tekemistä... uimassa kyllä kävin pari kertaa ja otinpa sen välillä ihan urheilun kannaltakin. Juoksuaskeleet sen sijaan rajoittuivat niihin kertoihin, kun oli pakko ehtiä bussiin tai junaan.

Parinkymmenen vuoden takaisessa Juokse, Lola, juokse -elokuvassa päähenkilö pinkoo pitkin kaupunkia pelastaakseen poikaystävänsä, joka tarvitsee 100 000 markkaa kahdenkymmenen minuutin sisällä tai on pahassa pulassa.

Olisikohan se ollut tehokkaampi motivaattori?

Kohta joka tapauksessa selviää, millaisen tuloksen ahkera harjoitteluni on tuonut.

Marjaana Lahola
marjaana.lahola@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi