Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Esalainen

Ne lentävät pesästä

Oman äitini ohella olen rakastanut elämäni aikana oikeastaan vain kahta naista. Niistä puolet aikoo muuttaa ensi viikonloppuna pois kotoa.

Tilanne pääsi jotenkin yllättämään. Kun tieto vanhimman lapsen opiskelupaikasta tuli, oli päällimmäinen tunne tietysti riemu. Koko talven ja kevään olin seurannut valmistautumista yo-kirjoituksiin ja pääsykokeisiin. Oli selvää, että yrittämisen puutteesta se ei jäisi kiinni.

Hyväksymiskirjeen jälkeen sain itseni kiinni ajattelemasta tulevaisuutta. Talouteen jää vielä kolme alaikäistä huollettavaa, mutta jo nyt tuli mieleen, että mitäs sitten tehdään, kun ne kaikki muutkin ovat menneet. Alanko hoitaa maanisesti puutarhaa? Ostanko moottoripyörän ja ripustaudun nuoruuteni rippeisiin? Vai olisiko minusta akvarellimaalariksi?

Suhteeni esikoiseemme on siinä mielessä erikoinen, että hän syntyi minulle noin kolmivuotiaana. Tällainen lääketieteellinen ihme pääsi tapahtumaan sen jälkeen, kun olin iskenyt silmäni silloiseen tyttöystävääni. Kaupanpäällisinä suhteessa tuli suloinen ja melko omapäinen tyttölapsi, joka vaati minua leikkimään muovisilla pikkueläimillä. Aivot sulattava moi–moi-leikki toimi hyvänä pikakurssina isyyteen. Kohta huomasinkin jo pukkaavani lastenrattaita parinkymmenen asteen pakkasessa. Nuorelle miehelle se oli jännä uusi seikkailu ja hyvin tervetullutta vaihtelua, sillä kirjoitin noihin aikoihin graduani. Enimmän osan päivästä seurustelin kieliteoreetikoiden ja kuolleiden filosofien kanssa.

Seitsemäntoista vuotta on elettyä elämää. On ollut valtavan palkitsevaa saada seurata nuoren ihmisen kasvua aikuiseksi. Olen tuntenut isällisen ylpeyden läikähtelyjä kevätjuhlissa, seurannut henkeä pidätellen monimutkaisia ihmissuhdekuvioita, yrittänyt neuvoa pyydettäessä ja toivonut, että kaikki kävisi parhain päin.

Tietysti toisinaan on myös hiottu särmiä puolin ja toisin. Suurempaa periaatteellista erimielisyyttä on kuitenkin syntynyt vain pakastemustikoista. Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että jos mustikoita aikoo talvella syödä, niitä pitäisi kesällä poimia, ainakin nimellinen määrä. Mustikanpoiminta on rasittavaa hommaa, mutta kärsimys kirkastaa palkinnon. Tämä oppi ei kuitenkaan ole mennyt vielä täysin perille.

Vanhemmuuden ekonomia on sillä tavalla hämmästyttävää, että vain omastaan luopumalla alkaa pääoma kasvaa korkoa. Pitää luottaa siihen, että siivet kantavat. Ja kyllähän ne kantavatkin, sillä nuori polvi vaikuttaa hämmästyttävän valmiilta. Itse muistan yhä sen kolkon tunteen Tampereen Viinikassa, kun piti alkaa elellä omillaan. Askeettisen kellarikämpän kalustukseen kuului mustavalkoinen telkkari, yksi tuoli, kulahtanut sänky, keittolevy ja kirjoituspöytä. Olin pelkkä raakile. Seuraava sukupolvi aloittelee itsenäistymistään suoraan Ikea-sisustuksella.

Mutta kyllä se silti kirpaisee. Siksi pitää keskittyä pieniin hyviin asioihin. Kun muuttokuorma lähtee, pääsen tekemään ainakin yhden anttihyrymäisen automatkan kauas pohjoiseen. Ehkä sujautan mukaan muutaman rasian mustikoitakin.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi